| ◄Talsan taidekoti |
|
Copyright © 2007 Anna Maija Stubb. Kaikki oikeudet pidätetään. Tekstin ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty Suomen tekijänoikeuslain nojalla. |
||||||
|
Tontun v. 2007 julkaisemat pakinat ja saamat terveiset: Klikkaa otsikkoa, pääset suoraan valitsemasi tekstin alkuun!
|
||||||
|
Taas tarvitaan tonttua 13.3.2007 |
||||||
|
Tontun talviloma on lopussa. Jouluhässäkästä toipuminen kesti kutakuinkin kolme kovaa kuukautta. Nyt Tontulla on flunssa. Päivä menee makoillessa. Mitään ei saa aikaan, eväkään ei värähdä. Talon miestä kismittää, kun Tonttu soittaa varta vasten kesken työnteon ja ilmoittaa sairastavansa kauheasti – sehän on tullut jo herätessä selväksi – ja pyytää tuomaan appelsiineja. Niitähän olisi tekstiviestilläkin voinut pyytää. Kostoksi Talon mies ostaa mämmiä, vaikka Tonttu on pitänyt kohtuullisena, ettei pääsiäisen herkkua saa paastonaikana syödä. Mämmillä on perhesopuun yllättävä vaikutus. Talon mies on yllättävän säyseä, vaikka joutuu ulkoiluttamaan koiran Tonttu-raukan hikoillessa hiljaisuudessa. Seuraavana aamuna Tonttu vääntäytyy viimein petistä ylös. Päivän lehden kannessa on pelkkiä nauravia naamoja. Tarkemmin kun katsoo, taitavat olla pääosin tuunattuja. Vieressä on yleviä lauseita, kuinka ison tontin asioita aiotaan hoidella ja kahvi- ja rokkatarjoilujen aikatauluja. Tonttu kääntää lehteä ja nauravia naamoja riittää. Niinpä niin. Viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Ymmärtävätkö nämä sanomalehden tontut ollenkaan, miten valtavan tontin vartijoiksi yrittävät? Luja on usko itseen, kun siihen ryhtyy. Tontun mielestä koko Suomen kokoinen tontti kuulostaa mahdottomalta. Omassakin on töitä hiki hatussa. Tonttu katselee kuvia ja ihmettelee, miten nämä lasten, vanhusten ja köyhien asialla kulkevat tuhlaavat lukemattomat keskoskaapit, sähköpyörätuolit ja terveyskeskustyöntekijöiden kuukausipalkat sanomalehden hymynaamoihin ja sopimattomiin TV-mainoksiin. Jospa jätettäisiin kuvat pois ja annettaisiin kaikille sama palstatila. Kuka siinä vakuuttaisi kenet? Jos ajeltaisiin vähemmän autolla ympäri pitäjiä ja säästettäisiin luonnonvaroja. Vaan kuka tarjoaisi kahvit? Tontulla on omia huolia. Taloon näyttää pesiytyneen muuan nukkuvien puolueen edustaja, joka pitäisi saada herätettyä. Tonttu kyllä ymmärtää tätä ideologiaa, vaikka yrittää valistaa, että 30% kansasta saakin tyytyä siihen, mitä eniten kuviinsa rahoja liottaneet päättävät. Tonttu on harkinnut, voisiko vakaumuksellisen demokratia-ateistin saada äänestämään jonkinlaisella juonella tai lahjonnalla. Syyllistyykö Tonttu rikokseen, jos se onnistuu kieroilulla ostamaan Talon miehen äänen ja raahaamaan sunnuntaina uurnalle? Omalla tontilla näkyy jokakeväinen kauhistus: armollinen puhdas lumi on sulamassa. Koirankakkakeskustelua siitä taas tulee. Siinä savotassa löytynee myös kauan koiran hotkaisema pompannappi. Ikkunat ovat yhtä likaiset kuin auton tuulilasi kurakelillä. Tänä vuonna ei ole suurempia juhlatilaisuuksia, joten taitavat sellaisiksi jäädäkin. Uudet verhot olisivat kivat, mutta sitten täytyy ikkunatkin pestä. Talon mies ei osallistu niihin kinkereihin, sen Tonttu tietää. Tonttu keittää teetä. Talon miehen mämmirasiaa ei voi vastustaa. Pajuissakin on jo kissoja. Tonttu heittää pitkälleen. Tontulla on tosiaan töitä.
Seuraavassa blogissaan, Tonttu paljastaa, miten Talon miehen äänelle kävi. Talsan Tonttu ilmestyy seuraavan kerran ensi viikolla...ehkä.
Elina-enkeli kirjoitti 14.3.2007 19:39
Vastarannan tohelo kirjoitti 14.3.2007
19:54
Rauni kirjoitti 14.3.2007 22:07
Seija kirjoitti 19.3.2007 11:02 |
||||||
|
Voittajat ja häviäjät 19.3.2007 |
||||||
|
Talon mies kiinnostuu vaalimainonnasta aivan viime metreillä. Kuvanlukua harrastavana hänen huomionsa kiinnittyy lähinnä muodollisiin seikkoihin. Tonttu ymmärtää Talon miestä. Ikänsä on tottunut komentoon, jossa talon hengellinen johtajuus on naisen käsissä. Talon mies edesauttanee omalta osaltaan tasa-arvon toteutumista. Viisi keskisuomalaista työtä ja elämää pelkäämätöntä perheenäitiä vastaa aika armeijaa eduskunnan penkkejä iät ajat kuluttaneita miehenpuolia. – Aika hiljadsta, Talon mies toteaa äänestyspaikan pihalla. Liput liehuvat ja Talon mies on vaihtanut oikein puhtaan paidan. Vammaisten vaalikeräystä valvoo tuttu mies. Talon mies kilisyttää roposensa. Äänestysvirkailija puristaa leimasimeen koko toivonsa. Tonttu ja Talon mies ajavat ABC:lle juomaan vaalikahvit pullan kera. Tonttu vakuuttaa, ettei Talon miehen äänestyskäyttäytymiseen liity minkäänlaista kriminalisoitavaa toimintaa. Tonttu on hoitanut suostuttelevan roolinsa luonnollisesti ja perinteitä kunnioittaen. Tuloslähetystä Tonttu katsoo koiran kanssa. Koirakin ihmettelee punaisena nauhana kuvaruudun alareunassa juoksevia vaihtuvia prosentteja. Voitetaan ja hävitään. Kiitellään ja kootut selitykset kuullaan moneen kertaan. Kuka voitti kenet? Tonttu ihmettelee. Eikö tässä vaalisirkuksessa pitänyt olla kysymys suomalaisten yhteisen tontin yhteisestä hoitamisesta? Todellinen häviäjä onkin nyt demokratia. Pieni ihminen ei enää jaksa räntäsateessa kävellä äänestyspaikalle. Kansa antaa kuitenkin avokätisesti ääniä tähtitanssijoille ja idoleille ja vielä maksaa siitä. Pitääkö seuraaviin eduskuntavaaleihin järjestää tekstiviestillä toimiva pudotuspeli, jotta saadaan nahkasohviin liimautuneet hiljaiset sipsinsyöjät äänestämään tässä kännyköiden kotimaassa? Kutsuvatko uurnat kansalaiset loukoistaan edes siinä vaiheessa, kun äänestetään siitä, kielletäänkö yksityis- ja ralliautoilu päästöjen kurissa pitämiseksi kokonaan? Tonttu saapastelee pihamaalla loskan ja kuran keskellä. Likaisiin ikkunoihin ja muihin vastenmielisiin ongelmiin pätee ystävän ohje: mene ulos, ota etäisyyttä. Pihan perältä ikkunat näyttävät puhtailta ja koirankakka sulautuu harmaan päivän pehmentämiin kevätväreihin. Pian siitä kasvaa ruoho, eikä sitä huomaa enää kukaan. Silti Tonttua harmittaa. Lyhyiksi jäivät hiihtokelit. Pukki joutuu ensi joulua ajatellen panostamanaan enemmän fossiiliseen kuin jäkäläkäyttöiseen tekniikkaan. Biokaasun tankkauspaikoillekin on Pukilla mahdoton matka. Tontun harmaat ajatukset keskeyttää ovenraosta hymyilevää tulevaisuudenuskoa pursuava Tyttö. Aina ajan hermolla olevana hän on alkanut varustautua edessä olevaan virpomisurakkaan. Lista virvottavista talouksista on ollut valmiina jo jonkin aikaa ja tarvittavat askartelutarvikkeet on kartoitettu. Niin ikään tyttö on tarkistanut päivittäin parhaiden kissapajukoiden tilan. Tyttö vilkuttaa listaa, johon on koottu koristemateriaalipuutteet. Lapsella on oikea ajantaju. Palmusunnuntai on ennen pääsiäistä. Pääsiäinen on ennen joulua. Siihen väliin sopii juhannusta ja syntymäpäivää. Turhan pitkälle ei Tontunkaan tulisi miettiä. Kullekin päivälle riittää omat murheensa. Ja ilonsa. Koira nuolaisee Tontun kättä. Tonttu palannee eetteriin seuraavan kerran kesäaikaan…
Tontun lukija kirjoitti 22.3.2007 15:51
Elina-enkeli kirjoitti
26.3.2007 10:01
|
||||||
|
Kesäaikaa 30.3.2007 |
||||||
|
Tonttu seisoo lumettomalla pihalla. Jää tummuu, rannasta jäälle ei enää ole asiaa. Lyhyt oli talvi. Vuosi sitten tapettiin kissoja lintuinfluenssan pelossa. Nyt ihmetellään ilmastonmuutosta. Keväät eivät aikojen ketjussa ole veljeksiä, Tonttu tietää. Viime vuosisadalla maaliskuun 30. päivänä Tonttu tapasi miehen. Lunta ei ollut eikä miehellä sukkia. Huhtikuun alussa lapset pelasivat koulun hiekkakentällä pesäpalloa 20 asteen lämmössä. Vuotta myöhemmin mies ajoi Tontun kanssa pakettiautolla saareen pääsiäisen viettoon. Jäätä oli toista metriä. Tontun pääsiäismunassa oli sormus. Miehestä tuli Talon mies. Talon piha näyttää edelleen melko lohduttomalta. Tyttö ihmettelee, miksei pihaa siivota. Se tarkoittanee, miksei Tonttu aloita siivoamista. Hevillä ei löydy vapaaehtoistyöntekijöitä, vaikka Idols sillä yritetäänkin voittaa. Tonttu tarttuu haravaan. Haravointi on terapioista tehokkaimpia, koiran kanssa tehtyjen metsäkävelyiden jälkeen. Kun vain muistaa haravoida kohtuudella. Pieni läntti hitaasti kuivuvaa pihaa kerrallaan (ei niin paljon, että hartioita pakottaa) puhdistaa mielen ja auttaa sulavaa maata vapautumaan talven taakasta. Narsissit työntävät vartta talon seinustalla. Paju kukkii. Vieläkö niille sataa lumi? Talon mies tuumii, että Tonttu moisine uskomuksineen on auttamattoman vanhakantainen ja vaihtaa kesärenkaat. Tonttu ajaa kaupunkiin. Uudet kengät on ostettava, ellei talvisaappailla aio koko kesää saapastella. Tonttu luottaa kotimaiseen laatuun. Edelliset kestivät vuosikaudet, kunnes koira teki syksyllä loven kantapäähän. Kostoksi tietenkin. Oli hoksannut, että Mamman kaupunkikengät kuskasivat ruokatarjoilun aina pois ulottuvilta. Kaupungissa on monta ovea. Ovet aukeavat itsestään – varsinkin sisälle päin. Ulos päästäkseen joutuu välillä työntämään. Monet portaat kulkevat itsekseen kaiken päivää. Joskus vieressä on mahdollisuus valita lihasvoiman käyttö. Tonttu ihmettelee kaikkea tätä itsestään tapahtuvaa. Talvella ovet tuulettavat tehokkaasti ja läheisyyteen tarvitaan hyvät lämmittimet. Niiden energiankulutukseen verrattuna Tontun aamukahvin keitto pesemättömällä keittimellä tuntuu vähän marginaaliselta ilmiöltä. Sairaalassa tarvitaan aukeavat ovet ja sielläkin jaloin kulkevat ohjeistetaan aukaisemaan itse sivuovi. Auttaisikohan kansanterveyttä, jos kaupoissakin pitäisi aukoa itse ovet ja kulkea raput? Pyörötuoleja ja lastenvaunuja tms. varten olisivat nämä ikiliikkujat. Kävisi kauppa heikommin? Jäisivätkö turhat tavarat puoteihin? Kärsisikö työllisyys kotimaassa? Vähenisikö lapsityövoiman käyttö halpatuontimaissa? Moninaisia saattaisivat olla seuraukset. Vaan pelastuisiko maailma sulavilta napajäätiköiltä? Tyttö on kantanut oksia kaikki paikat pullolleen. Virvottavien talouksien lista senkun pitenee. Virpomiskierroksen tyttö on suunnitellut tekevänsä pyörällä. 15-vuotiaana kuitenkin mopolla, jonka Talon mies on kuulemma luvannut hänelle ostaa! Poika on touhusta kahden vaiheilla. Kuinkahan isolle miehelle suklaamunahanat vielä aukeavat? Talon mies sen sijaan mielisi Tytön virpomiskaveriksi. Ei ole Talon miehenkään suu tuohesta. Mämmiä on syöty jo monta rovetta. Koira ulvoo keittiössä. Valmiit virpomavarvut maljakossa nostattavat murkkukoirassa suuria tunteita ja niskakarvat pystyyn. Keittiöön oksille istahtaneet höyhenpallerot näyttävät koiran silmissä pellolla huutavia joutseniakin haukattavammilta. Talon mies on viettänyt verstaassaan aikaa tiiviimmin. Pääsiäisen perinteisiin kuuluu, jos talonmaaluuta ei ole, pronssin valaminen. Uudet veistokset odottavat muottejaan. Taiteellisissa toimissaan Talon mies on entistä vaitonaisempi. Mahtaako edes muistaa sitä vähälumisen kevään sukattomana päivänä tavattua tyttöä? Tonttu vie Talon miehen lauantai-iltana katsomaan Jälkiä iholla. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö Talon mies naisen sielunelämästä sen jälkeen yhtään ihmeempiä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tontulle kaupunginteatterin esitys on jo toinen kerta. Ensimmäinen meni enemmänkin ihon alle.
Paastonajan päätyttyä ja pääsiäisauringon noustua Tonttu raportoi Talon miehen nais(asian)tuntemuksessa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. Sikäli mikäli kaistapäästä laajakaistasta löytyy yhteyttä katkovaan ongelmaan ratkaisu. Ennen hitaan toiminnan huippu oli TVH, nykyisin se on muuan monopoliasemassa oleva verkkoyhtiö! Sirkka kirjoitti 10.4.2007 23:31 Tulee vahva tunne siitä, että näitä tontun pakinoita lukisi mielellään laajempikin yleisö, vaikkapa "Keskisuomalaisesta". On niin herkullisen tarkkaa havainnointia nykymaailmanmenosta Tontun perheen arkirealismilla höystettynä. Vähän harmittaa, että on tuo sinänsä ihana Leppävesi välillämme. Muuten mekin ehkä olisimme päässeet virpomislistalle. Toivottavasti Talon Mies ei joutunut pulaan kesärenkaillaan takatalven (odotetusti) yllättäessä. Ja toivottavasti Tontun pääsiäinen ei mennyt piloille flunssan takia.
|
||||||
|
Takatalvi 11.4.2007 |
||||||
|
Tontun massu on mämmistä pulleana ja vielä yksi tuokkonen odottaa kaapissa. Pellot talon ympärillä hohtavat valkeana, mutta tiellä on loskaa. Uusi lumi vanhan surma, Tonttu muistaa. Järven jää tummuu. Ahneimpien pilkkimiesten kohtaloista on saanut tämän tästä lukea ikäviä uutisia. Ihmiset ovat unohtaneet alkuperäisen kunnioittavan kosketuksensa luontoon. Luonnon lukutaito ei kuulu oppiaineisiin. Ilmasto muuttuu, kun ihmisen kyky elää luonnon kanssa samaa tahtia unohtuu. Huhtikuun alussa satava lumi on muuttunut mediassa takatalveksi. Tontun muistissa on kuitenkin kesäkuussa vihreiden lehtien sekaan sataneita lumia. Talon Mies ajelee sitkeästi kesärenkailla. Luottamus kevään tuloon on luja, vaikka pakkasen takia patsaat jäivätkin pääsiäisenä valamatta. Tiekunnan uuteen maitolaituriin tuli sentään pahvikatto paikoilleen, vaikka näpit jäässä. Tonttu vaeltaa koiran kanssa Luolavuoren rinteillä. Lumen valo Leppäveden selällä häikäisee silmiä. Metsäyhtiö kaatoi vuorelta puut ja sotki luolalle menevän polun oksien ja roskien alle. Tonttu tuntee suurta suuttumusta, kun sen rakkain maisema on tällä tavoin kertakaikkisesti raiskattu. Talven myrskyt kaatoivat vielä monia siemenpuiksi jätettyjä honkia. Paljaaksi ajellun vuoren laelta on kuitenkin käsittämättömän kaunis näköala järvelle. Sen äärellä Tonttu huokaa Luojan luomistyön ylivertaisuutta. Se on vakaasti päättänyt tallata uuden polun Luolavuorelle ja perata roskan kerrallaan polun varrelta. Tonttuluola on ikivanha. Se on kaikkien lähiseudun ihmisten yhteistä luonnonperintöä jääkauden ajoilta. Jokaisen lähiseudun lapsen on saatava mahdollisuus kokea luolaan ryömimisen ihanuus. Tonttu ryömii aukosta sisään. Koira sen sijaan on pujahtanut sisään ja ulos jo useita kertoja. Taskulampun patteri on huono. Tonttu makaa rähmällään jäisellä maalattialla ja ottaa koirasta kuvia. Yhdessä kuvassa ei näy koiran takapuoli. Tonttu ryömii ulos ja harkitsee uudelleen ryömimisen autuutta ja tutkii kuraista anorakkiaan ja housujaan. Valkoisella citytuulipuvulla olisi turha tulla häikäisevää luonnonelämystä kokemaan. Tontulla on ikävä kaadettuja puita. Toistuvasti tallatuilla poluilla tavatut suuret puut ovat kuin ystäviä, joita halataan mennen tullen. Tonttu laskeutuu mäkeä alas koiran kanssa Leppäveden rantaan. Talsan luonnonhoitometsään on sentään vielä jätetty muutama ikiaikainen petäjä. Niiden ympäri Tontun kädet eivät yllä. Tonttu painaa päänsä puuvanhuksen kilpikuoriseen runkoon ja kuuntelee sen lempeää hiljaista juttelua menneiltä ajoilta. Ikihonka on nähnyt Leppäveden pinnan nousut ja laskut, aikaiset ja myöhäiset jäitten lähdöt. Puun läsnäolo tuntuu Tontusta lohduttavalta, kun aika kulkee ja ihminen sen mukana kohti tuntematonta tulevaisuutta. Männyllä on juuret, jotka lävistävät maan ja tunkeutuvat kivien koloihin. Sen latva silittää taivasta. Sen juurella seisoessaan Tonttu tuntee syvän rauhan laskeutuvan sydämeensä. Korkeuksiin kurkistaessaan Tonttu ymmärtää ihmisen elämän pienuuden ja ihmisen ajan ohikiitävän lyhyyden suuressa Ajan Saatossa. Mutta ymmärtääkö ihminen tätä pienuuttaan kiirehtiessään paikasta toiseen, ihmisestä toiseen, ajatuksesta toiseen nopeaa nopeammin? Ikiaikainen mänty näkee paikaltaan kaiken ja antaa tuulien kuvioida itseensä elämän merkit. Ihminen juoksee itsensä kanssa kilpaa ja silti viimein hengiltä. Mennessään ihminen pyrkii hiomaan, leikkaamaan ja voitelemaan kaikki tuulen ja vuosien merkit pinnaltaan pois. Männyn vieressä on suuri honka, jonka juurelle mahtavat kaarnanpalat ovat karisseet. Runko seisoo silti ylväänä kohti taivasta ja odottaa kelottumistaan. Malttaisipa ihminen harmaantua yhtä hitaasti ja hillitysti. Tonttu pyyhkäisee hikisiä, harmaantuvia ohimoitaan.
Talon mies on tehnyt syväluotauksen naisen elämään katsottuaan teatteriesityksen Jälkiä iholla: Sellaista se on, naisen elämä. Mitä siihen Tontulla on sanomista? Sellaista se on, naisen elämä ja ihmisen. Kaikki se tietää, mutta mistään se ei mitään ymmärrä. Ei ole Maammo Runontekijää, joka laulaisi ihmisille kaiken tietämisen laulut. Itse ne on jokaisen laulettava. Mutta se, joka on kulkenut suuren Hongan ohi ja malttanut pysähtyä kuulemaan sen hiljaisuutta, on kohdannut Maammon ja katsellut ikuisuutta. Hän on käsittänyt ihmisen perustavaa laatua olevan yksinäisyyden ja osaa riemuiten nauttia jokaisesta jakamisen hipaisusta. Luonnon suuressa tehtävässä on naisia ja miehiä, ihmisiä. Kaikille ihmisille, ymmärsivät toisiaan tai ei, on annettu yhteinen tehtävä: pitää huolta. Pitää huolta toisistaan ja kaikesta siitä, minkä Luoja on suonut. Suurin ja pitkään säilyvin ihmisen teko on yhdelle vähimmistä veljistä ojennettu käsi.
Tonttu jää tarkkailemaan nyt tuulia ja jäiden lähtöä. Oikeaa rohkeutta ei maailmassa ole liikaa; rohkeutta katsoa vaikeuksien ohi ja nähdä kärsimyksen yli. Tonttu hengittää syvään raikasta kevättuulen kaukaa kuljettamaa ilmaa ja ajattelee rakkaitaan ja ystäviään ihmisten ja luonnon keskellä. Se lähettää jälleen siunaavan ajatuksen pitkälle kierrokselleen. Ja iloitsee jokaisesta ajatuksesta, joka lentää sen luo takaisin. |
||||||
|
Krookukset ja kottikärryt 26.4.2007 |
||||||
|
Jäät ovat lähteneet. Koira ja Tyttö ovat uineet, Tonttu ja Poika soudelleet. Talon mies rakentaa uutta maitolaituria. Tienhaaran maitokoppi on kuuluisa maamerkki ja aikojen saatossa toiminut monenlaisena kokoontumispaikkana. Tarina kertoo, että romanssejakin sen suojissa lienee puhjennut kukkaan. Talvella vanha kulttuurikohde kärsi metsäkonevaurioita. Toimen miehenä Talon mies ryhtyi kirvesmieheksi. Maitolaiturissa on joka lauta eri pituinen ja kahteen suuntaan vinoon sahattu. Työstähän ei tullut mitään ilman uutta sirkkeliä. Sähkövatkain on ollut loppunsa edellä jo vuosien ajan, mutta jotenkin sillä ovat vielä taikinat sotkeentuneet. Uutta ei ole saanut ostetuksi. Vanha on toimiva, vaikka tutiseekin käynnissä ollessaan niin, ettei taikina ole kupissa pysyä. Tonttu huokaa syvään. Ehkä leipomiset ovat maitokopin rakentamisen rinnalla pienenpuoleisia töitä. Krookukset puskevat esiin pihamaasta. Ihan kaikkia koira ei ole vielä ehtinyt tallata tai syödä. Viime keväänä krookukset katosivat sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Myyrät viimeistelivät tihutyöt. Kissa kantoi rotankokoisia vesimyyränraatoja portaille asti ja Tonttu kiskoi niitä koiravauvan ahnaasta kurkusta. Tonttu haaveilee istuttavansa vielä kerran koko pihan täyteen krookuksia. Olisi hauskaa katsella, miten uusia kukkia putkahtaisi milloin mistäkin. Nyt niitä tuntuu putkahtavan pääosin takapihan multakasasta. Tontun muistin sopukoista kaivautuu mielikuva, että syksyllä kukkapenkkiin on taidettu vaihtaa multaa. Sen mukana on ilmeisesti vaeltanut jokunen sipulikin. Tonttu kaivaa lapiolla hennot taimet ja siirtää ne paakkuina takaisin nurmikolle. Osa nyypähtää muuttopuuhassa, mutta ensi keväälle on taas toivoa. Pienen kukan loistavan violetti väri antaa harmahtavana kesää odottavalle pihalle toivoa. Sitkeä pieni väriläiskä uhmaa kylmyyttä ja sadetta. Kukkasipulien istuttaminen syksyllä on suurta viisautta, toivon toimintaa. Kun maa tekee kuolemaa, on armoa kätkeä sen suojiin uuden elämän alku. Pimeä talvi tarvitaan, jotta jälleen koittaa ylösnousemus. Tonttu haravoi. Maitolaiturityömaan ympäristö on lähinnä sahanpurua ja palikoita. Naapurikin näyttää innostuneen siivoustalkoisiin ja heittelee traktorin lavalle metsän kätköihin aikojen saatossa unohtunutta romua. Haravoiminen on terapeuttista. Työn jälki on välittömästi nähtävissä toisin kuin eräissä muissa Tontun tuntemissa töissä, joissa työn tulos näkyy vuosikausien kuluttua, jos silloinkaan. Haravoimisen masentavin osuus on lehtikasojen kärrääminen. Taloon on ilmestynyt jokunen vuosi sitten äitienpäivälahjaksi punaiset kottikärryt. Kottikärryn rengas oli rikki jo viime kesänä. Tonttu ehdottaa Talon miehelle renkaan uusimista. Talon mies on keskittynyt maitolaiturin panelointiin ja tuumii jo tulevan viikonlopun säitä. Pääsiäisenä oli liian kylmää pronssivalulle. Talon miehen mielestä renkaan kunto kannattaa ensin tarkistaa: pitääkö ilmaa. Tonttu ihmettelee, miten viime kesänä yhdessä yössä tyhjentynyt rengas yhtäkkiä ilmaa pitäisi. Viime kesäisiä on turhaa muistella. Miesmuisti on lyhyt. Entäpä jos naismuisti näillä vuosin on vielä lyhyempi, Tonttu miettii kohtaloonsa alistuneena. Talon mies tarkistaa renkaan. Ei pidä ilmaa. Kottikärryt jäävät kellalleen pihamaalle. Uuden renkaan ostaminen ei kuulu ihan tärkeimmästä päästä oleviin töihin. Äitienpäivä lähestyy. Ehkä Talon mies aikoo tällä kertaa yllättää Tontun lahjalla: kottikärryn rengas ei ole huonompi vaihtoehto leskenlehtien kaveriksi.
Tonttu jää jännittyneenä odottamaan äitienpäivää. Siihen liittyy paljon rakkaita muistoja, suuria tunteita. Lue tästä. Seija kirjoitti 29.4.2007 19:42 Minulta on jäänyt monta pakinaa lukematta, mutta nyt luin kaikki kerralla. Jos saisin sähköpostiin tiedotteen, niin älyäisin lukea ne aikanaan, kiitos! Kiva, että tonttu jatkaa tarinaa ja taaperrusta kevään ihmeiden seassa. Näin tonttu avaa muidenkin silmiä Luojan ihmeellisille asioille, joita Hän keväällä iloksemme kasvattaa. Maria kirjoitti 2.5.2007 13:21 Kiitos kaikesta virkistävästä! Maailmanmatkalta aamuyöstä kotiin palannut. |
||||||
|
Kottikärryn renkaaseen on äitienpäivän aikaan ilmestynyt useamman yön yli pysyvää ilmaa. Lehtikasoihin maaginen ilmiö ei ole ulottunut. Pari isompaa kasaa viimetalvisia koivunlehtiä lojuu nurmikon reunoilla odottamassa – jotain. Pienemmät kasat ovat nurmenleikkurin armosta jo maaksi jälleen tuleman. Keltaiset ruusut maljakossa ovat kuivahtaneet, mutta Tonttu ei ole raaskinut heittää niitä pois. Vienee jonkin aikaa ennen kuin uusia on tiedossa. Varmin konsti saada oikeanlaiset äitienpäiväkukat (ja lahjat) on ostaa ne itse verottamalla Talon miehen lompakkoa. Luumunpunainen Mariskooli on ylellisyys, jota ilman voisi hyvin elää – vai voisiko. Kukat maljakossa ja kaunis esine tekevät arkipäivän ruokapöydästä keitaan. Pöytä pursuaa levällään olevia sanomalehtiä, tiskikoneen olemassaolon unohtaneita kahvikuppeja ja voisia veitsiä, banaaninkuoria ja mansikanmehuisia pakasterasioita. Kuinka niitä kestää ilman Mariskoolia? Tonttu tutkii pesemättömiä ikkunoitaan. Kevätsade rapisee armollisesti kattoon. Puuhaan on turha ryhtyä. Sateen rummutus on lohdullista. Kevätsää on alkanut tuntua jo liiankin aurinkoiselta ja kuivalta. Tontun mielessä siintää huoli tulevan kesän vesitilanteesta. Tuulet arveluttavat Tonttua. Kauniina tuulisena päivänä Leppäveden selälle nousee trombeja. Vesi ja pelloilta kohoava hiekka muodostavat järven poikki ulottuvan sumuseinämän. Tonttu katselee hämmentyneenä. Sellaista ei sen pitkän iän aikana ole luonnossa näkynyt. Ilmasto muuttuu. Tonttu kulkee koiran kanssa metsäpolkua. Sateen kastelema ruohikko vilisee pikkuötököitä. Luonnossa paljon liikkuvia on kehotettu ottamaan rokote punkkien aiheuttamia tauteja vastaan. Koiran turkkiin Tonttu on hieronut punkkikarkotteen. Tonttu tulee ajatelleeksi, että luonnossa paljon liikkuva saattaa tarkoittaa häntä itseään. Tontun nuoruuden päivinä punkit vaanivat viattomia ohikulkijoita lepän lehdillä. Lepät piti kiertää kaukaa ja ihoon tarttuneet verenimijät irrotettiin voilla. Nykypunkeista on tullut varsinaisia sohvaperunoita. Ne majailevat matalissa ruohikoissa. Sitä alempana, mitä kuivempaa on. Tämän päivän punkit eivät tyydy imemään ihmisestä tai elukasta verta vaan tartuttavat lisäksi kammottavia tauteja, borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, josta vielä jokin aika sitten ei tiedetty mitään. Samalla kun ihmisen elämä muuttuu hygieenisemmäksi ja monia vaikeita sairauksia hoidetaan yhä paremmin, luonto keksii keinonsa pitää sairastumismahdollisuudet vakiona. Tonttu pohtii puutiaisen kiipeilyintoa ja muistaa saaneensa punkin joku vuosi sitten sienimetsästä. Punkki oli tarttunut Tontun kaulaan. Lieneekö se sittenkään majaillut ruohikossa? Ehkä populaatiossa yhä elää Tarzaneita. Talon mies on saanut maitokoppinsa valmiiksi. Juhlallinen pystytys tienvarteen postilaatikoitten suojaksi odottaa. Ohessa on valettu pronssia, vaihdettu kasteluvesipumppu ja huovitettu naapurin katto. Tontun tärkeysjärjestyksessä seuraavana puuhana on koiran juoksuaitaus. Jalkaan koskee. Hiirikäsi vaivaa. Vanhuus ei tule yksin. Se tarkoittanee, ettei vanhuus tule yhden vaivan kanssa, Tonttu aprikoi. Tontulla on edessä koiranulkoilutusta hankaloittava käsioperaatio ja sitä ennen aita on sitkeydellä kiilattava Talon miehen lukuisten askareitten ohi topten-listalle. Tonttu ehdottaa kaljakorin hankkimista ja naapurinmiesten kutsumista talkoisiin. Ensimmäinen ehdotus kiittäen hyväksytään. Toinen on Talon miehen mielestä moisen pikkuhomman vuoksi aiheetonta. Talon mies tarttuu rautakankeen ja aitatoppaa alkaa ilmestyä pitkään riviin kohti rantaa. Koira juoksentelee ympärillä ja ihmettelee toimituksen tarkoitusta. Ensimmäinen lammasaitarulla yltää juuri ja juuri pellonsivun puoliväliin. Sen jälkeen onkin aiheellista pitää kunnon huilitauko. Montako kertaa koira ehtii juosta traktorin tai polkupyöräilevän naapurin tädin perään ennen kuin aita on aukoton? Tonttu miettii. Vene on saatava vesille ja osa pronssivaluista on edelleen valamatta. Tonttu lukee Kotiliedestä, että nykyihmisen suurin stressin aiheuttaja on mahdollisuus valita liian monesta. Keväisin Tonttu törmää ongelmaan väriloistoa pursuavissa kukkatarhoissa. Mikä olisi tänä vuonna mieluisin laji- ja väriyhdistelmä? Sataako vai paistaako? Tonttu marssii halpamarkettiin ja ostaa puutarhamyymälästä kesäkukat ensimmäisellä käynnillä pohtimatta lajivalintoja sen enempää: orvokit ja pelargoniat ovat kauniita – niihin on päädytty noin seitsemän käynnin ja tuskallisen miettimisprosessin jälkeen miltei joka vuosi ennenkin. Värivalinnassa Tonttu tekee tällä kertaa poikkeuksen. Joulun punaisten pelargonioiden tilalle Tonttu valitsee räväkän aniliinin. Kotona Tonttu ihmettelee, että tälläkin lailla voi toimia ja saada silti ihan kelvollisen lopputuloksen. Kukkaostokset on hoidettu. Kesäkuun kymmenennen maaginen raja on aika päiviä unohtunut. Nykyaikaa, Tonttu tuumaa. Tonttu iskee kaupan kukkapurkit sellaisenaan suojaruukkuihin odottamaan parempaa istutusfiilistä. Lehdet peittävät muovipurkkien reunat. Kun ei kerro kenellekään, kukaan ei huomaa, Tonttu myhäilee.
Tonttu jää odottamaan energiapiikkiä, jolla kukat siirtyvät oikeasti ruukkuihinsa kasvamaan. Siinä sivussa elää toive aidatusta tontista ja päivästä, jolloin askel kulkee kepeästi eikä kipeästi ja pakinan kirjoittamisen jälkeen käsikään ei puutumisesta pistele. Vieläkö tulee sellainenkin päivä? Pia kirjoitti 29.5.2007 17:47 Hei, tonttu! Luulenpa, että ihminen hyvinkin tietää itsensä pienuuden ja tunnistaa merkittömyytensä maailmankaikkeudessa ja Juuri Siksi ihmiselle on niin tärkeää tehdä Itsestään Tärkeä ja kiiruhtaa moneen paikkaan yhtä aikaa ja laatia hienoja kehittämissuunnitelmia asioiden ja paikkojen uudistamisesta. Sillä jos ihminen pysähtyisi miettimään ihan oikeasti, niin olemisen - ja ihmisen - pienuus voisi paljastua. Moni meistä ei sitä kestäisi. ja lisää 18:09 Mitä olisi kevät ja kesä ilman puutarhatöitä ja -istutuksia? Lapsena ja nuorena en lainkaan ymmärtänyt mullassa möyrimisen mielekkyyttä. En varsinkaan sitä iloa, mikä tulee omien käsien likaamisesta ja miehen komentamisesta kaivamaan kuoppaa kukalle, joka jo viidennen kerran siirretään omalle paikalleen. Onneksi elämä opettaa ja sitä oppii nauttimaan arjen ja parisuhteen pienistä iloista. Marja kirjoitti 30.5.2007 7:55 Kiitos Tonttu ihanasta tarinasta. Päivä tuntuu mukavalta aloittaa lämpimien ajatusten siivittämänä. Mukavaa päivää... ja kauniitten asioiden näkemistä ympärillä. Halauksin, Marjad Helena kirjoitti 30.5.2007 14:52 Heips, sun puutarhajutut on oikein virkistäviä näin toipilaalle, joka mietiskelee elämän arvojaan kesän kynnyksellä. Terk Helena ja Aku sekä Rintsu Lapsi kirjoitti 30.5.2007 17:31 Viime kesänä löytyi kodille paikka. Kaunis, vihreänä aaltoileva kaurapelto ympärillään suojaavat metsäsaarekkeet. Maaseudun rauha ja hiljaisuus, lintujen laulu. Nyt puoli pihaa myllättynä, koneita täynnä, osa puista halkoina pinossa. Talon ja piharakennuksen paikalla monttu, savikasoja, hiekkaa, sepeliä, multaa, viemäri- ja vesijohtokaivantoja. Melkoinen sekamelska. On siinä pihahömötiaisellakin ihmettelemistä. Ensin löysi maasta polttarilinnunpöntön pesäkseen. Koti kaadettiin istuimeksi juomista varten, pari munaakin putosi. Laitettiin takaisin pesään. Jatkoi sitkeästi asustamistaan pöntössä. Toisena päivänä eteen tuli muutto kaadettavien puiden tieltä. Taas oli lintu kodossaan, pohja putosi, vaan ei onneksi pesä. Saa, nähdä joko sen sitkeys loppui. Ensi kesänä, lupaan. Laitetaan pönttö paikalla pysyvään puuhuun, saa tiainenkin pesimisrauhan. Elina-enkeli kirjoitti 30.5.2007 19:23 Voisin kirmaista Tontun kanssa keskelle voikukkapeltoa ja pitää pikkuiset alkukesän kekkerit; jokohan Tonttu on tehnyt voikukkaseppeleen? Iloisia, kimaltavia päiviä sinne Talsaan! Tonttu 30.5.2007 23:06 Tonttu ihmettelee taivaan linnun sitkeyttä ja iloitsee siitä, että uuden Tonttusukupolven edustaja on asettunut tonttiaan vaalimaan. |
||||||
|
Nalleparka 10.6.2007 |
||||||
|
Nalle on eksynyt vierailemaan Tontun naapurustoon. Naapurinmies soittaa varoitussoiton Talon miehelle, joka on kaverin kanssa saaressa iloista iltaa viettämässä. Saari taas on keskellä Päijännettä sadan kilometrin päässä nallen vierailupaikoilta. Talon mies muistaa soittaa Tontulle seuraavana päivänä kotiin lähtiessään, ”että on sitten nähty karhu siellä ja että naapurinmies soitti eilen ja varoitteli metsään menemästä”. Tonttu ja koira ovat metsässä. Ei näy nallea. Olisivat varmaan soma pari koiran kanssa. Nalle juoksee naapuripitäjään, jossa se antautuu turhan tuttavalliseksi lapsiperheen kompostorin kanssa. Urbaanien herkkujen makuun päästyään se ei metsään halua mennä. Poliisi ei selittele ampumista itsepuolustuksella. Yleisönosastossa paheksutaan nallensurmaa. Lehtikuvassa kuollut karhunpentu näyttää suorastaan söötiltä. Puolustajat eivät ole katsoneet nallea keinusta kymmenen metrin päästä. Entä jos vierailija olisi ollut susi? Talon miehessä ilmenee yllättävää eläinsuojeluhenkeä. Nallen yksioikoinen siirtäminen autuaille metsämaille saa Talon miehen pohtimaan vaihtoehtoja: miksei otsoa tainnututettu ja tilattu paria kettutyttöä kuskaamaan se poninhännät keikkuen pakettiauton rotjakkeella Kuusamon korpiin. Tonttu arvelee karhuun tarvittavan rauhoitusaineen olevan kallista. Ihmisasuntoja on pohjoisessakin. Tokko kymmeniä kilometrejä päivittäin vilistävää otusta saataisiin sielläkään pysymään pois nurkista. Ihana ilma. Kesäkuun alku ja sireenin kukat ovat lakastuneet, kielot ruskettuneet ja herukkapensaissa on isoja marjoja, joita rastaat vaanivat pensaiden alla. Uusia perunoita on syöty. Jokohan mansikat on pakastettava ennen juhannusta? Tontun pakastin on sulattamatta ja ikkunat yhä vain harmaat. Helteellä moisiin hommiin on arveluttavaa ryhtyä. Uusi kastelupumppu sanoo sopimuksen irti kolmantena käyttöpäivänä ja kesäkukkia janottaa kaksi kertaa päivässä. Sähkövatkain kitisee vanhuudenvaivojaan raparperipiirakoiden taikinoissa ja imurikin vetelee viimeisiään. Pölypussi on täynnä koirankarvaa, eikä uusia ole muistettu ostaa. Sireenissä on paksuja kuivettuneita oksia ja saha hukassa. Joka kesän alussa puutarhahara on teillä tietymättömillä ja löytyy parhaassa tapauksessa, kun uusi on jo ostettu. Tontun tuskailee. Ihana ilma ottaa päähän. Helle nostattaa tielle kamalat pölypilvet. Syttyy metsäpaloja ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät. Mainoskuvien ihmemaassa ei kerrota, että ihmisen kaikkein välttämättömin pääoma on vesi. Ilman vettä ei ole ruokaa. Ilman vettä ei ole tavaroita ostettavaksi. Tavaroiden tuottamiseen kuluu uskomattoman paljon vettä. Sääprofeetta lupaa kesälomailijoiden toiveilmojen jatkuvan. Hellesäällä on liian kuuma kaikkeen. Koira-aidan pystytys ei edisty. Tontun kännykkä lakkaa toimimasta, noin vain. Kännykän muistiin on tallennettu ystävien puhelinnumerot ja viisaat miehet kännykkämyymälöissä eivät saa niitä sieltä ulos. Vävy kyllä tietää, miten se tehdään, mutta Vävy on Tampereella. Jos Tonttu ei soittele, vika on Nokian. Tonttu välttää totaalisen viestintäsaarron ja saa perinnöksi Talon miehen vanhan kännykän. Julkisilla paikoilla se näyttää hieman yliekologiselta. Jonkun kerran betonivellissä ja kipsijauhoissa uitettu vasaramiesmalli ei ihan vastaa pikkukenkäeleganssiin. Tonttua nolottaa. Turhamaisuuden sarvipää kihertää olkapäällä. Puhelin ei ole enää puhumista varten vaan asuste, jolla voi kertoa, kuka on. EU:ssa on Tontun tietämän mukaan enemmän kännyköitä kuin ihmisiä. Tontun omatunto kolkuttaa. Kahden kännykän loukussa käytetään vanhaa metsässä ja korupuhelinta kylässä. Ja taas kuluu vettä! Ilmastonmuutos pistää keksijöitä ja tieteilijöitä kehittelemään uusia energialähteitä ja kuivuutta kestäviä kasvilajikkeita. Vesilähteiden kehittäminen sinne, missä niitä ei ole, lienee vaikeaa. Tonttu kulkee koiran kanssa lähteen ohi. Lähteellä Tontulla on ikioma kuppi, jolla se ammentaa kirkasta, kylmää herkkua. Koira sammuttaa janonsa lähteen alajuoksulla. Parempaa makua kuin puhdas vesi ei olekaan, Tonttu tuumaa ja pyyhkii suupielen kämmenselkään. Matka jatkuu, nalleja tai ei.
Tonttu jää odottamaan juhannusta ja jatkaa sitkeästi koira-aitauspainostusta. ”Kohta soon juhannus ja päivät alkaa lyhenöön ja sitte se onki jo syksy”, oli Mummilla tapana sanoa. Kesä on nyt. Kaikkein eniten Tonttu odottaa vilvoittavaa kesäsadetta. Pia kirjoitti 10.6.2007 20:33 Hei, tonttu! Vihdoinkin on toiveesi toteutunut. Kesäsade on alkanut - ja vielä hieman ukkosta päälle! Meidän porukka lähtee eteläsuomeen katselemaan, mikä on muuttunut kehä kolmosen sisäpuolella viime aikoina - vai onko mikään. Saat raportin, kunhan tapaamme. Hyvää ihanan kesän jatkoa, ikkunoiden pesusta ei kannata huolehtia - syksy tulee pian ja sitten niitä ei enää näe.. Keijukosken mummo kirjoitti 10.6.2007 22:41 Lohduttavaa kuulla, että tontunkin ikkunat ovat harmaat, ja saha hukassa. Olisikohan Keijukosken mummo uskaltanut hauvansa kanssa metsään jos tietäisi nallen siellä liikkuvan. Onneksi mummo ei tiedä ja samoilee onnellisen tietämättömänä metsän asukkaiden läsnäolosta. Mummo on ollut ahkera, on saanut piilotettua muutaman pussillisen pikkuruisia kukan siemeniä kivitarhaansa, revittyä sormensa kipeiksi rikkaruohoista ja istutettua pakolliset pelakuut rantamökin koivun alle. Vielä on käymättä Tontun kanssa perinteinen kevätkukkien ostosreissu, mutta vielä ehtii. Nyt mummo sanoo: hyvää yötä Tontulle ja painaa harmaan päänsä pikkuruiseen tyynyynsä ja jää jännityksellä odottamaan josko Keijukosken klaani ensi yönä saisi uuden pikkuruisen jäsenen joukkoonsa?. Palokan Pohtija kirjoitti 16.6.2007 10:33 Kävinpä ostosreissulla ja tein heräteostoksen: kassiin tuli mukaan karhun kuvalla varustettu harmaa T-paita. Kahvihousujen osto jäi taaskin toiseen kertaan. Komia on kuva kontiosta. Hyvä, että niitä on ... hyvä, että niitä ei ole ihmisten pihoissa... eiköhän Suomessa vielä löydy tilaa molemmille, siis ihmisille ja karhuille. Kesä on mainio asia satoi tai paistoi ja varsinkin jos nämä vaihtelevat sopivassa suhteessa. Enää yhtenä päivänä töissä ennen juhannusta ... sitten koittaa pidempi vapaus. Vapaus tehdä tai olla tekemättä. Herätä aikaisin tai nukkua myöhään. JESSS! Mukavaa kesää kaikille! Palokan Pohtija |
||||||
|
Satoi tai paistoi 1.8.2007 |
||||||
|
Tonttua kaduttaa. Kaduttaa kovasti. Mitä tulikaan toivottua? Vilvoittavaa kesäsadetta. Pyykit kastuvat narulla jo viidettä peräkkäistä päivää, vilja lojuu maata myöten laossa, mustikat lässääntyvät käsissä. Naapurin mies pääsee lehteen useammankin kerran ajellessaan Hannikaisenkadulla nokka konepeltiä myöten vedessä. Lapsia ei saa ulos hyvällä eikä pahalla ja koira kulkee lenkin lopulla korvat lätässä, kun virkistävä vesi lorisee niskaan. Ei ole huolta kaivojen kuivumisesta, mutta ei sen nyt ihan näin pitänyt mennä. Juhannuksena ei sada. Joskus on satanut, yksitoista henkeä istunut kymmenen neliön mökissä ja kokkoa yritetty sytytellä nesteellä. Suomalaiset tunnetaan hulvattomina puun polttajina. Suuria saastuttajia metsäläisten tapoineen ja nuotioineen. Kun tänään jättää saunan lämmittämättä, kaksikymmentä tuhatta kiinalaista ostaa silti auton. Ja huomenna. Tonttua puistattaa. Koko maailman pelastaminen ei kuulu sen toimenkuvaan. Onneksi. Sadetta pidellessä on kesä mennyt. Tonttu arvelee joutuneensa alkukesän säämielipiteidensä vuoksi boikottiin, kun ystävät soittavat harvemmin, vaikka kännykkä on uusi. Sähkövatkainkin on uutukainen. Vanha irtisanoo yya-sopimuksen kriittisellä hetkellä, kun Tonttu vatkaa kermaa syntymäpäiväkakkuunsa. Kirpputorilta löytyy täsmälleen samanlainen tilalle ja Talon mies voi jälleen kerran ylpeillä hyvämuistisuudellaan mitä Tontun syntymäpäivälahjuksiin tulee. Tonttu on tullut siihen ikään, ettei sade venettä keinuta. Sateella elämä ei ole liian lyhyt edes pakastimen sulatukseen. Lapset hoksaavat, että tietokoneen lisäksi voi pelata myös korttia, mihin huvitukseen myös Talon mies osallistuu niin sanotulla lomallaan. Niin sanotulla lomalla näyttää tapahtuvan kaikenlaista muutakin ihmettä. Ollaan lähdössä naapuriin kylään kahdenkymmenen minuutin kuluttua, kun Talon mies keksii, miten sopivan pituinen hetki onkaan korjata Tontun pari kuukautta aiemmin puhjennut pyörän kumi. Ja taas Tonttu polkee. Viimein koittaa sekin päivä, kun Talon mies saa uuden veistoksen valmiiksi, ilmestyy verstaastaan pihamaalle ja levittää koira-aitaverkon. Tolppaa nousee. Aitaus alkaa pidätellä liikkuvaa moottoroitua saalista himoavaa elikkoa omalla tontilla. Aidassa on edelleenkin vähän porsasta isompi reikä, mutta sitä ei koiralle kannata kertoa. Sateella eivät niittopuuhat kiinnosta ketään ja paksu heinikko onnistuu hämäämään koiraa luulemaan olevansa kerrassaan aidattuna. Sadekuurojen välissä Tonttu kahmii mustikoita pakastimen pullolleen. Vatut tuppaavat putoilemaan pensaista ennen kuin hätiin ehtii. Koiralle kelpaavat kaikki marjat, varsinkin karviaiset. Talon mies uskoo olevansa tosi mies eikä marjanpoimija. Mustikkaan Talon miestä ei saa millään ilveellä ja jos päiväkahvin toivossa tulee erheessä mukaan lähteneeksi, yrittää syödä Tontun ämpäristä vaikka mätäs pullistelee marjoja niin, että tuskin voi askelta astua. Talon mies heittää pitkälleen suurelle kivelle. Mummoa lappaa ämpärit keikkuen polulla mäen rinnettä ylös. Koira lausuu muutaman vakuuttavan tervehdyssanan. Mummojoukko muuttaa suuntaa ja etsii apajansa tuonnempaa. Ei silti, Tonttu tuumii, mustikoita riittää taatusti kaikille, jotka metsään asti ennättävät. Katoavaa kansanperinnettä taitaa olla marjanpoiminta. Sateen ropistessa tai lotistessa Tonttu miettii, miten suurta roolia säätila ihmisen pienessä elämässä näyttelee. Sää on vielä toistaiseksi pääosin ihmisen hallinnan ulkopuolella ja suuri tuntematon, siksi pelottava ja kunnioitettava elämää säätelevä elementti. Sää vaikuttaa ihmisen mielialaan. Sen perusteella voidaan arvioida kulutustottumuksia, terveydentilaa, ennakoida onnistumisia ja epäonnistumisia. Se pelastaa budjetin tai ajaa konkurssiin. Suuret asiat saavat alkunsa tai loppunsa. Sää on kuin elämä, arvaamaton ja täynnä vaihtelua. Loputon kiertokulku, Tonttu ajattelee. Jokainen hetki on ihme, mahdollisuus, jonka voi käyttää puukotteluun tai suukotteluun. Me elämme näiden rakkaiden ihmistemme kanssa nyt, huomisesta emme tiedä. Säätiedotus voi luvata meille poudan, mutta varmuudella emme voi tietää saammeko sitä. Elintottumustemme perusteella lasketaan tilastollinen elinikämme, mutta minä hetkenä hyvänsä elämämme säätila voi muuttua. Ja sittenkin on elämän jatkuttava, satoi tai paistoi. Sade loppuu aikanaan, sen Tonttu vuorenvarmasti tietää. Ja pouta. Luonto hakee tasapainonsa keinolla tai toisella. Tonttu jatkaa säätilan tarkkailua ja odottaa puolukoiden kypsymistä. Niitäkin riittää, mummoille, nalleille, koiralle ja Tontulle, kaikille. Sopivasti.
Laura kirjoitti
1.8.2007 21:19
Tonttu-Tösselö kirjoitti 13.8.2007 22:13 |
||||||
|
Hävityksen kauhistus 29.8.2007 |
||||||
|
Tonttu herää taloa vavisuttamaan ryminään. Pihamaalla vaappuu kaivinkone. Vieraan miehen moottorisaha jyrsii vaahteran runkoa ripeään tahtiin. Talon mies istuu keittiön pöydän ääressä ja kääntää kaikessa rauhassa eilispäivän lehden sivua. Tonttu tuijottaa epäuskoisena Talon miestä ja ikkunan takaa häämöttävää konehirviötä, jonka telaketjut ovat kuvioineet märkään nurmikkoon mutaiset rannut. Talon mies ei ole puheliaimmasta päästä. Sivulauseessakaan ei ole tullut maininneeksi pikkuseikkaa, että juuri tänään on se päivä, jolloin tontti laitetaan uuteen uskoon. Talon mies on kyllä kesän kuluessa suunnitellut stailaavansa pihamaisemaa naapurinmiehen yllyttämänä. Tonttu ei höpinöitä usko. Tonttu haaveilee rantapuistosta, jossa nokkosista ja ohdakkeista kiviröykkiöiden keskellä ei ole tietoakaan. Ruopattu ranta, polku kiertäen käy lammen rantaa. Polun varrella saa istahtaa romanttiselle penkille ihastelemaan veistoksia. Keskelle komeutta kasvaa perhosia houkuttava värikäs perinneniitty, jonka Talon mies syyskesän aurinkoisena päivänä sinitaivaan alla vitivalkoiset paidanhihat ylös käärittyinä niittää viikatteen verkkaisilla iskuilla luoden pitkiä silmäyksiä kivellä viehkeästi kinttujansa heiluttavaan ja lihaksikasta työmiestä ihastelevaan sinisilmäiseen Tonttuemäntään, jonka punaruutuisen esiliinan helmassa odottaa päiväkahvi vastaleivotun pullan kera. Tosielämässä rehut ja heinät eivät Talon miestä kiinnosta. Pitäis olla miljoona rahhaa ja tokko sitä sittenkään kukkiin ja heiniin kannattaa kylvää. Ranta on pysynyt liejuisena ja niitty retuperänä. Loppukesällä koirakaan ei enää välitä juosta heinikossa, eikä kukaan jaksa kahlata polkua rantaan asti. Tonttu irvistelee. Maarekisterin mukaan Tonttu omistaa rantatontin, mutta sitä on vaikea uskoa kesäaikaan, kun tontille kasvaneen lehtimetsän lomitse järven sininen pinta siintää vain hädin tuskin. Talon mies istuttaa lisää puita. Terhosta kasvattamansa tammen Talon mies sijoittaa keskelle hiekkalaatikkoa. Nurmikko rehottaa ja ohdakkeet kukoistavat, mutta Talon mies kantaa joka ikinen aamu ja ilta tammentaimelle vettä ja tarkistaa sen hyvinvoinnin. Taitaa laulaakin sille. Ainakin viheltää, Tonttu arvelee. Kaivinkoneen jytinä yltyy. Koira on aidattava tontin ulkopuolelle. Apu on lyhytaikainen: toisella puolen odottaa naapurin leikkuupuimuri ja traktori. Tonttu koirineen häipyy metsään. Iltapäivään mennessä ohdakkeet on kaadettu ja kivet on kaivettu esiin. Koko pihamaata ympäröi sateisen syyssään mehevöittämä saviliejuinen hävityksen kauhistus. Illalla Tonttu ja Talon mies keskustelevat rakentavasti marjapensaiden uudelleensijoituksesta. Tontille ei ole alun perinkään laadittu minkäänlaista puutarhasuunnitelmaa, vaan uudet taimet on tökätty siihen, missä milloinkin on tilaa ollut. Ei näytä tulevan suunnitelmaa nytkään. Talon miehen mielestä Tonttu huutaa. Tontun mielestä Talon mies ei neuvottele vaan esittää autoritaarisia näkemyksiä hortonomisista kysymyksistä. Käsittämättömästä syystä Talon miehen päähän on pälkähtänyt, että iät ajat sitten hyvälle paikalle tallatun polun paikkaa pitää vaihtaa. Tonttu käy taistoon sabotaasia vastaan ja Talon mies luovuttaa. Kädenvääntö jatkuu marjapensaista. Tonttua kyllästyttää. Kaivettakoot pensaat vaikka metsään. Seuraavan päivänä koulusta palaava Tyttö ihmettelee, mihin marjapuskat ovat joutuneet. Piha on pelkkää lässyä. Lässyn keskellä kohoaa valtava kivenmurikka. Ankaran kaivamisen tuloksena tontilta on löytynyt riittävän suuri lohkare Talon miehen uusimman veistoksen jalustaksi. Kaivinkonemies on sijoittanut sen komeimmalle näköalapaikalle. Rantaan on upotettu pihamaasta kaivetut kivet. Samaan mössöön ovat liiskaantuneet Tontun perennat ja mansikan taimet. Tilalla on puhdasta saappaiden alla lurpsahtavaa savea. Saakohan koiran opetettua pesemään itse tassunsa sisään tullessaan? Talon mies ei taatusti opi potkaisemaan kenkiä jalastaan joka kerralla. Tonttu pohtii katalasti, että kostoksi Talon miehen vastuulle voi tulevaisuudessa delegoida matonpesutouhut. Paljas tontti näyttää suunnattomalta. Kaivamisen huumassa Talon mies ei ole tullut miettineeksi, millä kaivinkoneen silottama maanpinta peitetään. Tonttu ei piittaa golfnurmikosta. Mieluummin vaikka kaurapelto. Talon mies kannattaa lampaiden hankkimista. Tyttö pistää hanttiin kuullessaan villakeriä syksyllä odottavasta teloituksesta. Tonttu pohtii, aiheutuuko lemmikkilampaistakin joutavanpäiväistä EU-paperisotaa. Pätevä Talon mies keksii varmasti ratkaisun ennen tulevaa kesää. Tuoko se pihaan traktorin vai päältä istuttavan ruohonleikkurin? Lampaat vai hevosen? Sen näkee.
Lentsi kirjoitti 31.8.2007 8:30
Ansku - tois puolelt järveä kirjoitti
31.8.2007 19:38
Elina-enkeli kirjoitti 3.9.2007 22:40
Ulla kirjoitti 8.9.2007 23:10
|
