Talon mies touhuaa naapurin miehet peltoa kylvämään. Toinen kyntää ja äestää, toinen kylvää heinän.  Hento viherrys puskee savisen maanpinnan läpi. Pelto on suuri ja niittäminen työlästä.

Talon mies ei aikaile ja hankkii kerralla useamman uuden ruohonleikkurin. Kolmen käyttämiseen tarvitaan ekologista kotimaista lähipolttoainetta. Päästöt ovat kengänpohjaan tarttuvia, mutta biologisesti hajoavia. Neljäs kulkee neljällä kumijalalla ja pössäyttelee peräpäästään kallista ulkomaista fossiilienergiaa taivaan tuuliin. Yksi antaa istua päällään. Kolme muuta pyrkivät syliin itsekkäästi ilmoittaen: mää, mää ei kun mää. 

Kolmen lampaan ostamiseen tarvitaan  useampia sivuja EU-papereita. Tonttu pähkäilee, erottavatko maatalousdirektiivien noudattamista valvovat vakoilusatelliitit päkäpäät naapurin leonberginkoirasta. Neljännen leikkurin hankinta onnistuu hyvin ilman virastokäyntejä. Isompi nippu värikkäitä, pellakuitusekoitteisia erikoispapereita maatalousmarketin kassalla riittää.

Talon miehen mielestä lammaskatras sopii oikein hyvin kuljeksimaan kaikkialla pihamaalla. Tonttu arvostaa suuresti Talon miehen puutarhanhoidollista innokkuutta ja ekologista näkemystä pihamaan hoidosta. Hakureissun jäljiltä yhdellä lampaalla on vatsa hiukan löysällä. Muutama tuimempi pläjäys puutarhapöydän viereen saa saunaolutta siemailevan Talon miehen muuttamaan mieltään. Takapiha aidataan pikaisesti.

Kolme ekoleikkuria märehtivät minkä ehtivät. Sisätilojen ja rehun jälkeen pässinpäät kirmaavat kesälaitumella koululaisten perässä. Niille kelpaa kaikki: nokkoset, ruusupensaat, muurikalla kärventyneet letunpaiston aloitusletut ja varsinkin Tontun kitukasvuinen kukkapenkki.

Lammastilan isäntä ja emäntä ovat kilpaa luetelleet ohjeita lampaiden ravinteista, juomisesta ja syömisestä, terveydestä ja kasvusta. Kevätjuhlatohinoiden jälkeen Tontun pää on armottoman tyhjä. Ainut Tontun mieleen jäänyt ohje on paperin nurkkaan kirjoitettu numero, josta saa tilata auton ruhon hävittämistä varten. Talon miestä kivennäisten ja kalkin suhde jyvien määrään ei huolestuta tippaakaan. Ruohonleikkurit ovat kunnossa, kun toisesta päästä menee vihreää sisään ja toisesta tulee tummaa ulos.

Sadetta ei kuulu. Uusi ruoho ei kasva. Tonttu katselee huolestuneena harmaana pölisevää nurmikenttää. Täsmäsää näyttää viikoksi eteenpäin auringon kuvaa. Lomailijat hurraavat. Tonttu miettii maanviljelyksen vanhaa sananpartta: minkä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan viljalaariin. Juhannus on tänä vuonna aikaisin.

Tonttu pohtii pohjavesiä ja marjamaita. Minne pörisijät ovat kadonneet kedoilta ja metsistä? Tontun pakastimen pohja näkyy jo: mehut on juotu ja marjat massuteltu.

Tonttu katselee auringonlaskun valossa lammen rantaa. Kukoistukseensa ryöpsähtäneiden sireenien tuoksu huumaa. Kaulushaikara soittaa yksinäistä torveaan. Maailmassa ei ole toista yhtä kaunista paikkaa. Tontun mieli on kiitollinen. Kevät on vienyt voimia: kaulasta leikatun kasvaimen leikkaushaava on parantunut nopeammin kuin ystävän menettämisen tuska. Tonttu nipistää itseään korvasta, jossa vielä pari viikkoa sitten ei ollut lainkaan tuntoa. Korva on palautunut miltei ennalleen. Tonttu tuntee saaneensa uuden elämän. Kuukausien huoli on huojentunut: ei pahanlaatuista muutosta. Tonttu keittää teetä ja ajattelee: vain kuukausi odotusta jäljellä ja uuden tonttusukupolven ensimmäinen jäsen syntyy Sahalahden heinäkuisen auringon alle.

Lentsi kirjoitti 5.6.2008 10:09
Kiitos tonttu taas tarinasta, luen tarinaasi narratiivisen enneagrammin intensiivikurssilta käsin ja jokaisen erilaisen ihmisen (miksei tontunkin) tarina herättää ajatusta siitä, miten erilaisin silmin maailman voi nähdä. Minusta oli hauska lukea lause, kuukausien huoli on väistynyt...nauti tonttu kesästä ja lapsenlapsen odotuksesta.

Marja kirjoitti 5.6.2008 12:58
Kiitos Tontulle kesäajatuksista. Hyvää kesän jatkoa ja mukavaa odotuksen aíkaa uuden tonttusukupolven syntymään. t. Marja

Outi-muori kirjoitti 5.6.2008 20:50
Hei Tonttu! Jäinpä tässä miettimään minkä värisiä uudet ystäväsi ovat ja mitkä niiden nimet ovat, vai onko nimenantojuhlat vielä edessäpäin? Meilläkin on täällä samaa lajia määkimässä kaksi kappaletta. Ystävämme ovat molemmat aivan samannäköisiä mustia karitsoja ja annoimme niille nimiksi Late ja Lempi. Late nimi tuli automaattisesti kun Veeles oli lukenut koko talven lastenkirjaa jossa seikkaili Late lammas. Olis ihan hauskaa jos nämä ekologiset ruohonleikkurit alkaisivat yleistyä ihmisten pihoissa, ainakin lapsilla olisi enemmän katseltavaa ja tuntumaa luontoon. Paljon ilonhetkiä teille lampaittenne kanssa ja toivottavasti emme joudu kovin usein etsimään niitä ympäri kyliä, siitäkin meillä on kokemusta. Iloa kesään toivoo Outi ystävä.

Seija kirjoitti 11.6.2008 20:09
Talsan tonttu, hauska veikko elää luonnossa kuin peikko. On ruohonleikkuu luomua ja lannoitus hoituu samalla. Varo ettei pässi karkaa ne on sorttia niin arkaa ettei hevin kiinni saa jos portti vahingossa aukeaa. (Vuoden ensimmäinen runo loppusoinnuilla - inspiroit minua, tonttu..)

Tonttu vastasi 11.6.2008 20:44
Seijapas nyt innostui ja runosuoni kirkastui. Tontun uudet ystävät ovat nimeltänsä Frodo, Gimli ja Merri kuuluisien sankareiden mukaan. Toivottavasti eivät innostu yhtä pitkälle vieviin seikkailuihin.

Ulla kirjoitti 16.6.2008 21:54
Hei Tonttu! Tunnustan, että nyt vasta luin talvisetkin kirjeet. Koiran kuolema oli tosi surullinen juttu. Meidän liki 14-vuotias Roope on vielä useimmiten vetreä, mutta eron päivä lähenee. No, sitä murhettahan ei tarvitse kantaa etukäteen. Odotuksen ilon sen sijaan omistaa jo etukäteen. TERVETULOA Uusi Tonttu! Vastahan Tonttuäiti leikki minun leluillani! Onnea myös eko-leikkureille. Nyt on ainakin sade kasvattanut polttoainetta! Hyvää juhannusta! Ulla

Tonttu perheineen suuntaa auton nokan kohti etelää ja sukujuhlaa. Lähdön tohinassa keräillään juhlavaatetta ja vähän muutakin. Tonttu tulostaa netistä ajo-ohjetta. Ohjeesta tulee musta. Kaapista kaivellaan karttoja. Maantiekarttoja löytyy useammalta peräkkäiseltä vuodelta, GT-karttoja ympäri Suomea. Auto tungetaan tavaraa täyteen. Tonttu ei osaa päättää, mitkä kengät olisivat mukavimmat ja ottaa  viidet. Varmistetaan että kaikki asusteet ja varusteet ovat mukana, hellanlevyt pois päältä ja ovi lukossa. Mitään tärkeää ei unohdu, Talon mies vain jättää kartan pöydälle. Ilman navigaattoria on aina selvitty, tähtien ja muurahaisten mukaan suunnistettu.

Talon mies ei käänny pikkuasian vuoksi takaisin. Perille osataan ilman karttaakin. Pistäydytään liikenneasemalla. Talon mies tankkaa auton ja Tonttu ihmiset. Jäätelö sulaa eikä kartan osto käväise mielessä.

Eteläisessä Suomessa kaikki on kaunista ja vihreää. Aurinko paistaa ja matka taittuu rattoisasti pikkuteitä ajellessa ja kauniin kotimaan maisemia ihaillessa. Maistellaan kesän ensimmäisiä  mansikoita.

Asikkalan kirkon kohdalla Talon mies ei ehdi jarruttaa, kun Tonttu viime tingassa arvailee, että nyt tulisi kääntyä. Ajetaan eteenpäin ja taaksepäin.  Talon mies murisee, että alun perin on Tontun vaatimuksesta lähdetty seikkailemaan  väärää reittiä: Päijänteen kaunista itäistä rantaa.

Hämeen härkätiet ovat mutkaisia. Talon mies ajaa kurvit tarkasti. Tontun rehevä olemus kellahtelee auton penkillä puolelta toiselle. Tonttu pohtii, kuinka entisajan tienrakentajat ovat saaneet niin paljon tietä mahtumaan peltojensa vierille. Lammin kirkonkylän kolmannessakaan kaupassa ei myydä karttoja ja huoltoasemat ovat saaneet väistyä kylmäasemien tieltä. Tutustaan nähtävyyksiin. Kirpputorilla on kallista ja huonoa tavaraa.  Sen sijaan keskiaikainen Pyhän Katariinan  kirkko koristeluineen ylentää matkalaisten mieltä.

Tontun kahvihammasta vihloo. Kylän kuppiloissa on vääränlainen sisustus tai vääriä asiakkaita. Matka jatkukoon. Talon mies suuntaa  kohti Hämeenlinnaa. Tonttu muistelee ankarasti netin mustaksi jäänyttä ajo-ohjetta ja arvelee, että Lahteen olisi kuitenkin pitänyt lähteä. Hilpeä matkanteko hiljenee. Kello raksuttaa armottomasti kohti juhlan alkamisaikaa. Varmaa tietoa ei ole, ollaanko oikealla tiellä. Vatsa kurnii. Pissattaa.

Viimein tien vierellä komeilee keskeneräinen ostosparatiisi. Tonttu tutkii ahnaasti karttaa ja luo Talon mieheen merkitsevän silmäyksen: Lahteen olisi pitänyt lähteä. Palataan taas takaisinpäin. Leppoisa matkanteko on muuttunut pieneksi kiireeksi. Kahville ei ehditä. Tonttu pohtii, mitä jää jäljelle, kun ihmiset ovat kadonneet maapallolta. Muukalaiset löytävät vieri vierestä 2000-luvun Stonehengen raunioita, joiden uumenista paljastuu kasoittain reikäkenkiä, muovipulloja ja pieniä styrox-laatikoita.

Kartan kanssa reitiltä ei eksytä kertaakaan. Perillä odottaa Talon miehen suku. Matkan teosta rasittunut mieli virkistyy hauskassa seurassa ja Tonttu päättää lähteä toisenkin kerran Talon miehen matkaan.

Kotona ruoho on sateen ansiosta alkanut viheriöidä – pässien mielestä varsinkin aidan toisella puolen. Talon miehen romanttiset, luontoystävälliset ruohonleikkurit vaativat enemmän huoltoa kuin Talon mies on budjetoinut. Pässit eivät syökään suvereenisti kaikkea roskaheinää. Ne syövät paljon sellaistakin, mitä ei pitäisi ja joka tapauksessa nopeammin ja enemmän kuin Talon mies on uskonut. Aitausta on suurennettava, lisää lammasaitaa ostettava. Tonttu ei malta olla huomauttamatta selvän pässinlihan  tulevista hinnankorotuksista.

Pässit eivät piittaa asiasta pätkääkään. Merri pistää onnellisena poskeensa Tontun siniset lobeliat.

_ _

Tontun lähipiirissä kesäkuun loppu on yhtä juhlaa: viisi viettää syntymäpäivää, kuusi nimipäivää ja hääpäiväkin mahtuu joukkoon.  Mahdollisesti rupeamaan saadaan lähipäivänä vielä yksi syntymäpäivä lisää. Tontun nimi-, syntymä- ja hääpäivä osuvat muutaman päivän sisälle. Nähtäväksi jää, muistaako Talon mies merkkipäiviä kalliilla, suurilla ja runsailla yllätyksillä, jotka on hankittu ajallaan. Paras ja jännittävin lahja tulee kuitenkin jonakin sopivana päivänä Sahalahden suunnalta.

Tonttu toivottaa kaikki tervetulleeksi Taiteellisen iltapäivään ks.
http://www.stubb.info/taideilta2008.htm

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (2)

Esa kirjoitti 19.6.2008 12:22
Ihana lause. "Leppoisa matkanteko on muuttunut pieneksi kiireeksi". Siinä on niin paljon. Tunnelman ihan aistii. Mukavaa Juhannusta Talsan Tonttuporukalle. Esa

Marita kirjoitti 27.6.2008 14:32
Aurinkoisia ja leppoisia juhlapäiviä Tontulle! Ethän näännytä itseäsi juhlavalmisteluissa... Muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi - se tekee terää näillä vuosikerroilla.

Hyvät uutiset ensin: Tontun joululahja on viimeinkin avattu. Tonttua itkettää ja naurattaa, eikä se tiedä, miten päin ollaan Tonttu-Mammaa. Pikkutonttu on isokokoinen poika, joka on päättänyt syntyä suuren runoilijan päivänä lippujen liehuessa. Äkkiä Tonttu tajuaa vaikuttavan asemansa. Kolmas sukupolvi on syntynyt. Siitä on tullut matriarkka.

Vauva on käsittämättömän täydellinen. Sen suurissa tummansinisissä silmissä on ikuinen katse. Se on tullut jostakin ihmisen ymmärryksen ulottumattomista. Vastasyntynyt on vielä hetken maailmassa, joka ei ole konkreettisesti läsnä. Fyysisen syntymän jälkeen lapsi syntyy henkisesti ympäristöönsä hiljalleen, Tonttu miettii. Se löytää oman kuvansa äitinsä kauniista ja rakastavista silmistä. Tonttu pohdiskelee lapsen katseen viisautta ja ihmettelee, mihin se syvä viisaus, joka jokaisessa on syntymän hetkellä ollut, mahtaa vuosien varsilla kadota. Taivaasta tullut on vielä viaton ja tietämätön maailman murheista ja tulevan elämänsä haasteista.

Tonttu on pakahtua onnesta. Pienoinen tonttupoika on suuri ja hartaasti toivottu lahja. Tonttu kulkee ajatuksissaan lammastarhassa pikkuinen kätönen kädessään. Mietteissään se opettaa pikkutontulle kukkien nimet ja lintujen laulut.

--

Tontun vaaleansinisten unelmien joukossa on pässinpapanoita. Talon mies ja Tonttu sivistävät itseään kesäisellä taidenäyttelyretkellä. Kotimatkalla ollaan hilpeällä tuulella. Monenlaista kiinnostavaa on nähty. Kotona Tonttu hypähtää autosta avaamaan porttia, kun pässit pyyhältävät portista pitkin tietä. Pihalla odottaa hävityksen kauhistus. Apetta odottamaan kyllästyneet elikot ovat taas karanneet  aitauksesta ja pistelleet poskeensa myös Tontun hartaasti kasvattaman tomaatin, jossa lähtiessä oli jo kaksi melkein kypsää hedelmää. Tonttu tuijottaa epäuskoisena sekasortoa. Maljakossa kukkineet päivänkakkarat on levitelty pitkin pihakivetystä. Orvokit kiskottu juurineet padasta ja multakokkareiden seassa pyörivät Tontun kallisarvoiset tomaatit.

Pässit ovat paholaisen sukua, Tonttu päättelee. Sarvet ovat molemmilla, vaikka näillä vielä pienet. Tomaattien syömisen Tonttu voisi sulattaa. Ei sentään pässienkään suun pitäisi tuohesta olla. Mutta kulinaarinen luomuherkku ei ole päätynyt elikoiden pötsiin. Kypsät ja raa´at tomaatit on raakalaismaisesti pureksittu irti ja sorkilla lässätty siemenmössöksi portaille pässinpipanoiden joukkoon…(Tontun ajatus ei ole julkaisukelpoinen).

--

Pojan huoneen kaaoksesta löytyy lista koulua varten kerättävistä kasveista. Nykyajan botaniikka opiskellaan luontoa suojellen digikuvaamalla.  Tonttu myhäilee aatteen jaloutta. Nuorisoa halutaan sivistää ekologisella tavalla. Tonttu tutkailee kasvilistaa ja harmaantuu hetkessä. Heinäkuu on heleimmillään, eikä kieloista ja mustikankukista ole muistoa jäljellä. Pojan kanssa tutkaillaan loppukesän mahdollisuuksia: kanerva ja joitakin sammalia ja jäkäliä.

Pyöräillään metsätietä kamera keikkuen. Tonttu yrittää pysyä pystyssä samalla kun vilkuilee tien molempia laitoja. Pysähdytään. Poika tunnistaa  palleroporonjäkälän, mutta ei saa kameraa tarkentumaan. Tonttu ottaa ohjat käsiinsä. Kuljetaan polkua. Poika raahustaa mäkeä ylös Tontun jäljessä ja huitoo kepillä polkujen vierustan kasvit kumoon. Tonttu miettii, mikä mahtaa olla peruste, jolla kasvit on valittu. Nykypäivän lapsille olisi tärkeintä tuntea tavallisimmat pientareen kukkaset – muutkin kuin lupiini ja koiranputki. Monet eivät erota edes mäntyä kuusesta. Listan kasveja löytyy niukasti. Tonttu kuvaa horsmaa ja puolukkaa, kelohonkaa, kiviä ja sinistä taivasta.

Tonttu kummastelee, mihin kissankäpälät ja sinikellot ovat kadonneet. Päivänkakkaroita sentään vielä löytyy, hiirenvirnaa ja harakankelloja. Tonttu vaipuu uudelleen vauvantuoksuisiin unelmiinsa ja miettii kaikkia sinisiä kukkia ja perhosia, joiden kauneuden se vielä jonakin päivänä saa näyttää heinäkuun sunnuntailapsoselle.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä

Tonttu kirjoitti 16.7.2008. Vauvantuoksuisessa huumassaan Tonttu unohti laittaa tälle sivulle linkin terveisien lähetykseen. Tonttu ja tonttuvauvaperhe kiittävät siitä huolimatta saaduista runsaista kortti-, kukka-, lahja, puhelu- ja tekstiviestionnitteluista.

Ulla kirjoitti 20.7.2008 23:06
Hei Tonttu! Korea kesäinen tosin vain digitaalinen kukkapuska onnittelemaan vastavalmistunutta Tonttumummoa! Tonttuvauvalle lämpöiset tervetulotoivotukset ihmisen elämään ja kasvuun! Tonttuäidille ja -isälle myös sydämelliset terveiset ja onnittelut! Tuoreelle enolle ja tädille samoin!J a kaikille runsaasti siunausta ja hyviä eväitä annettavaksi tontuntaimelle! Nautin olostani pikkuisessa saaressa, johon on melkein valmistunut uusi uljas, vaja, aivan valmis saunalaiturin jatke ja komiat portaat niiden ikivanhojen tilalle, joista jalka jo melkein meni läpi. Tekijänä Petri kesälomallaan, apunaan monia hantlankareita ja huoltajia. Nyt olen kotona perkaamassa s-postisumaa ja juuri nyt odottelemassa tyttärentytär Janitan paluuta Porvoosta viikonloppureissulta. Huomenna taas pirteänä kesähommiin lounasbaariin. Terveisin Ulla

Avainkysymyksiä                31.08.2008

Työmuurahaiset ovat palanneet ahertamaan. Tontun työkaveri kadottaa ensi töikseen auton avaimet. Asiassa ei ole mitään uutta, avaimia on joukkovoimaa käyttäen etsitty ennenkin. Poliisitkin on kutsuttu murtautumaan samaisen rouvashenkilön autoon avainten nököttäessä lukitun auton virtalukossa. Tällä kertaa avaimet löytyvät  luokan kaapista paksun monistepinon puolivälistä. Semmoista sattuu virkaihmisille.

Tonttu perheineen pistäytyy mökillä. Kunnon hikilöylyt savusaunan lauteilla saavat stressin laukeamaan. Kotiovella Tonttu viskaa kassit autotallin nurkalle ja rientää rapsuttelemaan ainaisessa sateessa huopuvia määkiviä maisemanhoitajia.

Aamulla Tonttu kipaisee polttamassa take-away-kahvimukit ja muut auton lattioilta kerätyt paperiroskat. Lähdön hetkellä auton avaimia ei näy. Tonttu kaataa käsveskan ympäri kolme kertaa. Se sukeltaa auton penkkien alle, tutkii hyllyt, taskut ja laatikot. Siirtää pianoa. Avaimia ei näy. Kiirettä pukkaa. Tonttu karjuu mukulat mukaan etsintöihin. Avaimet eivät tottele komentoa. Tonttu koettaa muistella edellistä tapaamistaan avainten kanssa ja synkistyy. Syyllinen on varmasti pistänyt auton avaimet  taskuunsa ja siellä ne tietysti ovat edelleen.

Talon mies on  huoltoaseman kuppilan aamukahvijonossa, kun Tonttu tulee langattomasti tykö. Kassaneiti yrittää pitää kasvonsa peruslukemilla Tontun lukiessa volyymit täysillä madonlukuja avainten harkitsemattoman huolimattoman taskuun tunkemisen syntiin syyllistyneelle Talon miehelle. Talon mies vaihtaa jalalta toiselle, siirtää vaivaantuneena tarjotinta eteenpäin ja kokeilee taskujaan. Ei ole avaimia.

Tonttu sulkee puhelimen vakuuttuneena, että avaimet ovat jossakin muussa Talon miehen varmassa tallessa. Tonttuhan ei ikinä hukkaa avaimiaan. Sen autonavaimilla on talossa ikioma pojan takoma naulakko. Työpaikan avaimet taas ovat kiinni laskettelujojossa ja jojo on kiinni laukussa.

Tonttu kaivaa esiin auton vara-avaimen ja ehtii viime tingassa töihinsä. Illalla auton avain on edelleen kateissa. Talon mies ei ole varsinaisesti juttutuulella, mutta muistuttaa, että Tonttu on itse ollut mökkireissulla auton ratissa. Tontun mieleen piirtyy hämmästyttävän selkeästi autotallin ovelle jäänyt roskakassi ja sen päällä ollut pahvinen kahvimuki…

Tonttu viettää rattoisaa iltaa roskanpolttopöntön seurassa. Pitkän ja nokisen etsinnän jälkeen löytyy muutakin kuin tuhkaa ja palaneita nauloja: mustaksi muuttunut avaimenperä, jossa roikkuu ketjuun kiinnitetty kahdenkympin kolikko vuodelta 1939 ja kotiavain. Autonavaimen kohtalosta muistuttaa yksinäinen metallirengas. Nöyrin mielin Tonttu lähestyy Talon miestä. Talon mies tyhjentää roskauunin.  Avain nousee tuhkasta ja laitetaan hyllylle.

Yksinäisenä syysiltana Tontun päähän pälkähtää kokeilla, pitääkö paikkansa,  että 2000-luvun auto ei käynnistykään avaimen metalliosalla vaan sillä salaperäisellä koodilla, joka on palanut muoviosan mukana. Tongeilla avain kääntyy virtalukossa kivasti. Valot syttyvät ja soitto alkaa soida. Moottori ei kuitenkaan käynnisty, eikä avain käännykään takaisin. Tuuletin hurisee, valot palavat. Radio soittaa "ajan läpi yön sun luoksesi".

Tonttu istuu autossa hämärtyvässä syysillassa. Sataa. Talon mies on Tallinnassa, eikä Tontun tee nyt mieli soitella. Tonttu nitkuttaa avainmenjämää varovasti edestakaisin. Jos avain katkeaa, Talon miehen kotiinpaluun riemulla ei ole rajoja. Tonttu keskittyy ja ihmeen kaupalla avainnysä kääntyy lukossa ja hurina lakkaa.

Tekniikan kehitys on ihmeellistä. Tonttu uneksii avaimista, jotka vastaavat reippaasti, kun niille soittaa kännykällä. Samaisen kutsuhuudon voisi soitella silmälaseille, lompakolle, sateenvarjolle ja muille katoamistemppuja harrastaville hyödykkeille.  Tonttu pidättää itselleen patentti- ja rekisterihallituksen keksijäsuojan, mutta lupaa luovuttaa sen halvalla ensimmäiselle yrittäjälle, joka tuo innovaatioiden käytännön sovellukset sille koekäyttöön. Keksijäpelottomille sillä on tarjolla joukoittain muitakin elämää ja ihmissuhteita helpottavia ideoita, jotka kaipaavat vain hiukan viimeistelyä insinööriaivoissa.

--

Tulossa oleva kastejuhla kutkuttaa Tontun vatsanpohjassa: nimestä ei ole harmainta aavistusta. Tonttu ostaa lapsenlapselleen lahjaksi Huvitus-nimisen omenapuun ja toivoo Huvituksen kasvavan kilpaa pontevan pojan kanssa ja tuottavan lapselle tulevina vuosina monen monta isoa ja pientä huvitusta.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (9)

Lentsi kirjoitti 31.8.2008 11:42
Hei tonttu, olipa mukava saada taas lukea tontun tarinaa. Miten tuttua onkaan toisten syyttely, vaikka syytä voisi huomata etsiä vähän lähempää. Kesällä kun reissasin yksin pyörällä niin kaupunkien ohitus tai oikean paikan löytäminen pyörällä (opasteet on autoja varten ja moottorille ei pyöräilijöillä ole asiaa) oli välillä haastavaa. Siinä kun olisi ollut kaveri mukana ja väsymys jo painoi, olisi ollut houkutus alkaa napottaa: sinäkään et älynnyt katsoa netistä reittiä etukäteen, tai miten sinäkään et huomannut oikeaa tienhaaraa. Siinä sitä sitten oli vaan käytävä sisäistä dialogia itsensä kanssa, kun ei ollut ketään kenelle syyn olisi voinut vierittää.

Ulla kirjoitti 31.8.2008 21:30
Olipa tuttu juttu! Lohdullinenkin: en siis ole ainoa. Lohdutan myös: tilanne oli tosi kiusallinen, kaikkea sitä sattuukin! Terveisiä salanimiselle tontunpoikaselle ja muillekin suvussa! Siunausta syksyynne!

Riikka kirjoitti 1.9.2008 8:17
Tonttu osaa niin ihanan rehellisesti jakaa ilot ja surut huumorin pilkahdus silmäkulmassa. Kunpa osaisi itsekin... vaikka onhan se niin että vaikka sillä hetkellä kun kiireessä yrittää etsiä kadonneita tavaroita, ei naurata, mutta jälkikäteen saattaa hymykin herahtaa: kuinkas ne silmälasit päiväpeiton sisään joutuivatkaan...Iloa ja siunausten sateita syksyynne!

Tonttu Tösselö kirjoitti 1.9.2008 9:45
Voi voi - onpa tuttuja tilanteita, vaikkei tälle tontulle avaimet vielä polttouuniin olekaan päätyneet, niin monenlaista esinettä on joutunut vuosien varrella etsimään milloin mistäkin. Kyllä meidän muisti taitaa aika rajallinen olla, vaikka aina muistetaan mainitakin, että ihmisaivot, joissa lieneen melkoinen osa muististamme sijaitsee, ovat kyvyssään monin tavoin koneita fiksumpia. No, mutta, aina on selvitty tilanteista ainakin tähän asti, joten ollaanpa siitä iloisia! Mukavaa syssyn jatkoa kaikille tontuille siellä sun täällä! TerveisinTonttu Tösselö

Marja kirjoitti 1.9.2008 10:01
Kiitos Tontulle värikkäästä tarinasta. Tontulla on todella hieno taito pukea sanoiksi arkisen elämän tapahtumat. Ihana päästä osallisena lukemaan näitä lohdullisia tapauksia. Aurinkoista syksyä! t. Marja

Heidi kirjoitti 1.9.2008 16:21
Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä! Heidi

Elina enkeli kirjoitti 1.9.2008 20:49
Halaus ja rutistus sinulle Talsan Tonttu! Siipeni ovat nyt pahoin vaurioituneet surusta, mutta väkevä elämän voima noissa jutuissasi sai ne hiukka jo liikahtamaan, vaikkakin kipua tuntien...kiitos pakinoistasi ja hivelevän hyvää syksynautintoa te

Tonttuvauvan äiti kirjoitti 2.9.2008 16:13
Tontun ostama omenapuu on nyt istutettu maahan ja suojattu pihapiirissä loikkivien pupujussien suilta. Vielä se kököttää ylhäässä yksinäisyydessään uuden talon takapihalla, mutta suunnitelmissa on istuttaa sen ympärille muita hedelmäpuuystäviä. Tonttuvauva oli myös todistamassa lahjapuunsa istutusurakkaa iltaunilta herättyään, tyytyväisenä tuijotteli silmät suurina isänsä uurastusta äidin sylistä kunnes tuli nälkä ja piti mennä sisälle syömään.

Jaana kirjoitti 3.9.2008 19:34
Hei Tonttu! Kivoja tarinoita iltalukemiseksi. Odottelen jo uutta juttua mielenkiinnolla. Syksyiset terveiset. t.Jaana

Kerro, kerro kuvastin                                                 22.9.2008

Syksy saa. Aamut ovat hämäriä ja viileitä. Illat pimenevät. Tonttu kaipaa talviunille, mutta mihinkäs sitä kesken sesongin. Mieltään piristääkseen Tonttu ostaa itselleen kukkia ja korkeakorkoiset nahkanilkkurit, joilla kopsotellessa ryhti kummasti kohenee ja askel kulkee kepeästi. Tonttu pyörähtää vielä tavaratalon kosmetiikkaosastolla jokasyksyillä naisten rompepäivillä. Tonttu pysähtyy peilin ääreen kokeilemaan meikkivoiteita. Tarkastellessaan peilikuvaansa Tonttu huomaa kirkkaanpunaisten huulipunaviiksien kohoavan ohuina viiruina kohti nenää.  Mistä ihmeestä huulten reunaan on yhtäkkiä ilmestynyt vakoja?

Nuori myyjätärneitonen lehahtaa tiedustelemaan, voisiko jotenkin auttaa. Karvas totuus paistaa hallin toiseen päähän: vanhuus ei tule yksin. Kohtalosiskot kirmaavat voidehyllyltä toiselle ja jonottavat purnukkapinot sylissä kassoilla.

Myyjätär johdattaa Tontun ranskalaisen kosmetiikan lumoavaan ihmemaahan. Syvän meren puhtaista vesistä kerätyistä ainesosista uutetaan seerumeita, jotka sitten taputellaan pehmein pyörivin liikkein kasvoille. Juonteet tasoittuvat, silmäpussit katoavat, kaksoisleuka sulaa ja iho saa uudistuneen raikkaan värin ja sileän pinnan. Myyjätär pyöräyttää kauniita hoidettuja käsiään. Tonttu ajattelee tulppaanien sipuleita ja  pohtii, miten kolmen sentin koristekuvioiduilla kynsillä mahtaisi onnistua kukkasipulien istutus saviseen maahan. 

Tonttu istutetaan vielä huteran näköiselle jakkaralle. Meikkitaiteilija siloittelee kasvoille seitsemää voidetta ja supsuttelee neljää puuteria ja poskipunaa. Lopputulosta kelpaa ihailla. Peilistä kurkistaa hehkeä ja häikäisevä ilmestys (katsokaa itse, jollette usko). Tokko Talon mies enää tunnistaakaan. Tontun huulet on rajattu pullean täyteläisiksi ja kaikki juonteet on piilotettu siistin pakkelin alle. Taiteilija katselee luomistyönsä tuotosta tyytyväisenä ja alkaa kasata tuotteita, joita Tonttu tarvitsee päivittäin hehkun ylläpitämiseksi. Tonttu hätääntyy. Aamu-unisena se tuskin ehtii lähtötohinoissa erottaa ripsiväriä huulipunasta. Poika soittaa. Tonttu hymyilee viehättävästi maskeeraajalle: Lapsi odottaa, täytyy mennä. Purkit jäävät pöydälle.

Talon mies makaa sohvalla. Tonttu kopsuttelee useita kertoja Talon miehen sivu ennen kuin kuorsaus vaimenee. Talon mies ei huomaa uusia korkokenkiä. Ylös vääntäydyttyään Talon mies kyselee ruuan perään. Ruokapöydässä mies katsahtaa viimein Tontun naamataulua. On sulla aika paljon ryppyä tuossa silmän alla, Talon mies toteaa.

Illalla Tonttu taputtelee taas kaulaansa perusrasvaa. Rypyt ja raskausarvet ovat merkkejä ja muistoja eletystä elämästä, suurista tunteista ja tärkeistä kokemuksista, jotka saavat jättää jälkensä. Ikä on asennekysymys. Mummojen on oikeus ja kuuluukin näyttää sopivasti  mummoilta.

- - -

Tonttulapsi on kastettu ja saanut kolme komeaa ja perinteistä suomalaista nimeä. Ylevistä nimistä ensimmäinen tarkoittaa 'Jumalan lahjaa' ja kaksi muuta 'Jumala on armollinen'.   Muitakin tulokkaita on lähipiiriin siunaantunut. Talsanlammen vastarannalle syntynyt pikkuinen tyttölapsi näyttää nimensä mukaisesti aivan simpukan salaisuudelta. Teerilahden muori taas saa tulevaisuudessa tuon tuosta tuulettaa kahdeksannen lapsenlapsensa kirmaillessa pihamailla: Voitto kotiin!

Tonttu sytyttää keinoauringon työtilan nurkkaan, tuikkaa tulta takkaan, vetää nutun niskaan ja ystävän lahjoittamat Tontun tohvelit jalkaan. Tonttu kiittää ystäviään lukuisista kadonneita ja löytyneitä avaimia koskevista uskomattomista tarinoista. Avainkysymys näyttää olevan universaali kokemus.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (2)

Tonttu kirjoitti 24.9.2008 klo 21.20

Sarimari Sininen kirjoitti 30.9.2008 11:35
Tonttu hyvä! Olet juuri niin kaunis kuin pitääkin, ilman väriä tai värin kanssa! Ihmemaahan pyrähdyksetkin ovat välillä virkistäviä. Hyvä niin. Mutta todellinen ihmemaa on siellä sinun lämpimän sydämesi luona. Siinä huulimaalit, naamavoiteet, keinovalot ja takkatulen loiste jäävät kauaksi kakkoseksi. Onnea ja iloa myös uusien, säteilevien vauvaihmisten elämään! Tahtoo näitä juttuja lisää!! Kiitollisena sinua muistaen! Sarimari Sininen

Tontun mentävä aukko        9.11.2008

Kissaa ei käännetä talviaikaan. Illalla tyytyväisenä sohvan nurkkaan keriytynyt elikko herättää  Tontun keskiyöllä tassuttelemalla kammariin. Tonttu ei hievahdakaan ja yrittää tuhista uskottavasti. Kissaa ei huijata. Se tassuttelee ja pysähtyy. Tassuttelu ja pysähtely jatkuu ja jatkuu. Tontun käsi puutuu. Se liikahtaa vain hiukan ja jo on  katti teroittamassa kynsiään seslongin helmalakanaan.

Tonttu raahustaa ulko-ovelle laskemaan kissan yötöihin. Pakkasyössä kimmeltää tähtitaivas.  Tähtiin tuijottaessaan Tonttu tuntee joka solullaan olevansa ikuisella matkalla uskomattomassa maailmankaikkeudessa.  Tonttu virkistyy. Se tepastelee sammuttamaan liiteriin unohtuneen valon ja laskeskelee, kuinka monella kilowatilla halogeeni on lämmittänyt pakkasyötä. Kestää kauan ennen kuin uni tulee.

Aamusella Tonttu seisoo laiturilla. Lammen pintaa peittää sileä jääkansi. Vielä edellisenä aamuna Tonttu on pulahtanut liplattavaan veteen joutsenten lipuessa vähän kauempana. Vesi ei ole edes erityisen kylmää, neljäasteista.

Jäähän on saatava aukko. Talon mies on syksymmällä luvannut tehdä Tontulle avannon ja suunnitellut mekanismia, jolla Tonttu saa eristävän kannen nousemaan avannon yltä kepeästi. Suunnitelmassa on pieni aukko: avantoa ei voi tehdä, ellei ole jäätä. Jäätä on, mutta Talon mies on Peurungassa kurssilla ja lillii lämpimissä altaissa.

Tonttu lompsottelee vajaan etsimään kättä pitempää. Se tutkailee työkaluja. Moottorisaha  tuntuu yksiöiseen jäähän turhan mahtipohtiselta. Se hylkää rautakangen ja viikatteen. Pipo silmillä, petkele toisessa kourassa, harava toisessa ja telttapatja kainalossa Tonttu suuntaa rantaan yöpaidan helmat liehuen. Yöretkiltään palannut kissa rynnistää häntä suorana pakoon vahvasti aseistettua kummajaista.

Tonttu kurkottelee ja murjaisee petkeleen rautaisen terän jään läpi. Yhden yön jää on yllättävän vahvaa, toista senttiä. Kissaa kestäisi kevyesti, mutta kissahan ei jäälle eksy. Tonttu  hakkaa lohkareita irti jään reunasta.  Syntyy Tontun mentävä aukko.

Jäävesi kihelmöi iholla. Tonttu ajattelee rumaa ankanpoikasta. Vedestä noustessaan se tuntee sisäisen joutsenensa heräävän. Ote jäisestä laiturista lipsahtaa ja Tonttu lumpsahtaa uudestaan hyiseen veteen.  Entistä virkistyneempi Fenix nousee vikkelästi laiturille. Pyjamanhousuihin pujottautuminen kiikkerällä laiturilla vaatii haikaran tasapainoa. Tonttu rientää virkein mielin tupaan ja hörppäsee kahvikupposen. Korkokengät jalassa, taas vähän lähempänä taivasta, se ryhtyy päivän toimiin.

Työpäivän päätteeksi Tonttu hankkii Talon miehelle ylelliset isänpäivälahjat.  Ruusuista Talon mies ei perusta. Kukkapukettiin voisi pakata ennemminkin tölkillisen olutta. Tonttu valmistautuu vastaanottamaan reissultaan palailevan Talon miehen erikoisen lämpimästi. Jostain syystä tervehdykseen eksyy laiturin tikkaista puuttuva kahva, kompostorin ilma-aukon kadonnut ruuvi, puuvajan vääränlainen lamppu, rikkinäinen autoradio ja väärät kengät Talon miehen jalassa.

Talon mies viettää isänpäivää puhdistamalla joutessaan rännit ja hakkaamalla kasan halkoja. Isänpäivän illalla Rajaton soittaa Queenia sinfoniaorkesterin säestyksellä. Lähes klassista musiikkia, Tonttu ajattelee. Vähäosaiseksi ei jää kissakaan. Sen iloksi koituu päivällislohen ylen herkullinen nahka.

Tonttu toivoo puolisolleen, isälleen ja vävylleen hyviä isien päiviä vuodeksi eteenpäin. Se jää mietiskelemään salamyhkäisenä lähestyvään sesonkiin liittyviä ajatuksiaan ja sulkee lukijat saman jännittävän odotuksen alle. Säistä riippumatta: kohta se aukeaa. Ensimmäinen luukku tai sitten ei. Tontuista ei tiedä, eikä atk-laitteista.

 Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (3)

Ulla kirjoitti 10.11.2008 9:30
Hei! Huomaa, että Tonttu asuu pohjoisessa! Eipä ole Sysmän vesissä näkynyt kuin ihan kevyttä jääriitettä rantamilla, tulevan avannon kohdalla ei mitään. Suht uskollisesti olen siellä käynyt, vaikka kaverini Anneli joutuikin kovan jalkakivun vuoksi toistaiseksi luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Paljon on touhua, liian paljon tälle iälle. Skitso olo ja unohtamisten uhka. "Martta, Martta..." Vaan minkäs teet. Kun on kerran ottanut ikeen niskaansa, niin kannettavahan sitä on niin kauan kuin suinkin jaksaa. Ihan hyvä olo loppujen lopuksi, ja suuri kiitollisuus. Vain Herraan ja luontoon pitäisi olla enemmän yhteyttä. Siunausta! Miten uusi tulokas kasvaa ja kukoistaa? Terveisiä!

Marja kirjoitti 10.11.2008 10:30
Hei Tonttu! Oli taas ihana lukea kuulumisiasi. Tontun tarinoiden lukeminen saa ajan pysähtymään ja unohduksiin jääneiden elämän pikkuasioiden - jotka todellisuudessa ovat niitä suuria asioita - näkemisen merkityksen. Herääminen on välillä välttämätöntä.Hyvää jatkoa Tontulle! Lämpimin ajatuksin ja halauksin, Marja

Seija kirjoitti 11.11.2008 8:18
Hei Tonttuliini! Oli mukava taas kuulla Tontun elämästä. Olen itsekin päässyt avantouinnissa niin pitkälle, että seuran jäsenmaksu on maksettu ja avain hävitetty ennen ensimmäistäkään käyntiä. Mutta periksi ei anneta Tontun esimerkin rohkaisemana. Siunausta, tonttuseni. Jään odottamaan innolla jatkoa.