Etusivu  | Uunit  | Kuvanveisto  Veistokset  | Taidekoti  | Ota yhteyttä  | Yhteistyössä

 

Taidekoti

Albumi 2005-2007

Albumi 2008-2013

Talsan Tonttu

Lähetä Tonttuviesti

Lammasalbumi

Villan värjäys

Leivinuuniherkut

Anna Maija Stubb Web Desing Desing

Talsan Tonttu 

Tontun v. 2009 julkaisemat pakinat ja saamat terveiset

Ilolla on mustat korvat 12.3.2009

Kevät on korkattu  28.4.2009

Minä pieni paimentyttö 5.8.2009

Kunnossa kaiken ikää 13.11.2009

Klikkaa otsikkoa, pääset suoraan valitsemasi tekstin alkuun!

Tilaa tästä ilmoitus uudesta pakinasta

Ilolla on mustat korvat                12.3.2009

Tonttu raottaa toista silmää. Verhojen takana näyttää valoisalta. Tonttu ravistelee herätyskelloa. Kello ei ole unohtanut tehtäväänsä ja raksuttaa yhä iloisesti aamua eteenpäin. Tonttu on nukkunut hyvin. Edes maaliskuuta elävä kissa ei ole saanut sitä hereille kesken makeinta unta. Talvi on ollut väsyttävä, mutta kevät on saapunut varkain. Monet kerrat Tonttu on ollut lyyhistyä talven harmaan turkin alle ja jäädä lumeen makaamaan. Monet kerrat pienet ja isot ystävät ovat tulleet ja kiskaisseet sen alhon hangesta uusille laduille. Niin se on, Tonttu miettii, ihminen on hetken lapsi, jonka elämän ja kuoleman kysymykset ovat pienestä, joskus hiuksenhienosta säikeestä, kiinni.

Tonttu hipsuttelee unenpöpperöisenä alakertaan. Portaiden alta kuuluu turinaa ja tuuskutusta. Ilolla on kaksi silkinpehmeää mustaa korvaa ja kostea nenä. Tontun sydän hypähtää riemusta, kun musta makkara tunkee itseään sen kylkeä vasten. Kahvi lirisee pannuun. Tonttu haukkaa voileipää ja kiskoo ulkovaatetta niskaan.

Tutut polut ovat kevyet kulkea. Varjokoira on väistynyt polulta kauemmas. Hetken se juoksee hiljaisena rinnalla. Se katsoo Tontun menoa suurin mustin silmin kaihoisasti ja väistyy tieltä kunnioittaen. Tonttu on saanut uuden ystävän. Tyttökoira on kaunis ja pikkuruisen pullea – naisellisesti ja sopivasti, kuten Tonttukin. Tyttökoiralla ei ole häntää. Ei ole koskaan ollutkaan. Joku meistä syntyy hännättömänä ja saa suuren sydämen. Jollekin elämä antaa runsaasti ulkoista ihanuutta, mutta sielu jää pieneksi. Elämä on monimutkaista. Yhden onni saattaa olla toisen mittaamaton murhe. Samaan aikaan, kun Tontun perhe iloitsee kovasti kaivatusta uudesta perheenjäsenestä, toinen koti kaipaa kipeästi kahta mustaa korvaa ja lempeää kielen lipaisua. Elämä ei ole reilua. Allergiat ja sairaudet eivät kysy lupaa tulla.

Tonttu kulkee keväässä päivän kerrallaan ja esittelee tyttökoiralle  elämää tontillaan. Tyttökoira näyttää onnelliselta juostessaan keppi suussa pitkin tietä hännätön peppu keikkuen. Tonttu kuuntelee tiaisten riemullista konsertointia. Räystäät tippuvat ja hanki hohtaa vitivalkoisena puolipilvisessä maaliskuisessa päivässä. Lumet rojahtavat katolta ruusupensaaseen ennen kuin Talon mies ehtii katolle niitä pudottamaan. Tyttökoira jyrsii Tontun eläinkaupasta tuoman uuden lelun poikki kymmenessä minuutissa. Häntää tai ei, hampaat ovat tallella, Tonttu toteaa. Terävät puolet meissä jokaisessa.

Talon miestä vaivaa pesänrakennusvimma. Talon mies käy rautakaupassa ja kantaa kotiin tarpeet kokonaista asumalähiötä varten. Projekteja ei tunnu olevan riittävästi. Pönttövolvon osat ja uudet veistokset lojuvat tinttien talotehtaan keskellä. Talon mies taitaa sittenkin olla luonnonsuojelun ja ekologisten kysymysten asialla edes toisella jalalla, Tonttu pohtii tyytyväisenä

Pöntöt ovat pöydällä viikon, toisenkin. Talon miehen mieleen on putkahtanut jokin uusi haaste. Tonttu määrää Talon miehen ripustustalkoisiin ennen kuin pesänteko on kokonaan myöhäistä. Kottaraiset ehtivät, Talon mies puolustautuu. Kottaraisten pöntöt ovat vielä lautoina. Nähtäväksi jää, Tonttu tietää, pesiikö kottaraisia tontilla tänä vuonna. Harvinaisiksi vieraiksi ovat käyneet. Rastaita on senkin edestä.

Tonttuvauva on kasvaa hutjahtanut ja oppinut istumaan, konttaamaan ja juttelemaan Tontun kanssa mukavia puhelimessa. Lyhyt se on ihmisen lapsuus, Tonttu huokaa ja ajattelee poikaa, jolle pitäisi pian ostaa rippipuku. Pää keikkuu korkealla Tontun pään yläpuolella. Tonttu ajattelee omaa elämäänsä. Äkkiä on sekin tänne asti hujahtanut. Tonttu samaa vuosikertaa olevine ystävineen täyttää tänä vuonna yhteensä monen monta sataa vuotta. Siihen on mahtunut monenlaista tonttuilua.

Tonttu jää odottelemaan kevään kehittymistä ja pönttökylän asutuksen tihentymistä. Se kulkee korvat tarkkana polulla. Joku kertoi tänään nähneensä jo joutsenet. Räystäs tippuu. Se tulee taas. Kevät.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (8)

Kirsti kirjoitti 13.3.2009 9:12 Hei Talsan tonttu! Kiitos kevääntuoksuisesta tervehdyksestä! Olipa mukava pitkästä aikaa lukea kuulumisiasi. Kevät herättelee muitakin talven ajan uinuneita ystäviäsi. Ehkä juuri valoisuus on tämän hetken mukavin lahja keväältä. Auringon pilkahduksia ja hyvän mielen oloa! Kirsti

Pia kirjoitti 13.3.2009 10:26 Hei Tonttu! Niinhän ne asiat tuppaavat ratketa. Kun luopuu jostakin, saa jotakin tilalle. Onnea uuden tyttökoiran emolle! Itse asiassa, voi onnitella myös meitä - meilläkin on nimittäin pieni tyttökoiran pentu uutena perheenjäsenenä...Murr! Pia

Marita kirjoitti 13.3.2009 12:21 Iloa, valoa ja voimia Tontun kevätpäiviin! Kevät on yllättänyt minutkin. Hiihtolomalla yhtenä aamuna lehteä hakiessani vain havahduin selvään kevään tuoksuun =) On tämä elämä kummallista: mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän elämää ihmettelee ja hämmästelee. Aina vain enemmän totta ovat laulun sanat "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa."

Elina-enkeli kirjoitti 13.3.2009 19:04 Ihanaa, tuleeko se todella..kevät!sitten minä selviydyn...odotankin innolla ensimmäistä leskenlehteä ja krookusta!

Ulla kirjoitti 16.3.2009 14:59 Hei! Kiitos taas terveisistä! Tervetuloa Ilo! Olen hiihtänyt jäällä lähes joka päivä, tosin vain vitosen. Kaikenlaista tietokonehommaa riittää monissa merkeissä. Vanha pää ei meinaa oikein saada erilaisia asioita pysymään järjestyksessä.Eräänä aamuna poikkesin lenkillä pusikon laitaan. Ja kas, pusikko rävähti eloon! Se puhkesi mustaan räpinään. Kun astuin toisen askeleen, pusikko alkoi kovalla rääkinällä purkautua yläilmoihin. Olin häirinnyt naakkaparven aamu-unta.Toinen tapaus: Olin lähdössä autolla parkkipaikalta. Yhtäkkiä jouduin jarruttamaan ja odottamaan. Edessäni oli kaksi varpusta avantouinnilla. Ne räpiköivät iloisesti lätäkössä - tosi tehokasta hydrobikkiä. Hetken kuluttua ne väistyivät ja tekivät tilaa autolleni. Hyvää kevättä!

Elina&lauma kirjoitti 17.3.2009 8:42 Ilo tuli vieraisille, pyysi jäädä asumaan. Kunnon vahtikoiran tavoin se haukkuu surun kauemmaksi...

Kirsi kirjoitti 20.3.2009 12:31 Hei, kiireinen alkuvuosi takana, mutta kevään tullen alkaa helpottaa. Aurinkoisia päiviä koko porukalle!

Tonttu Tösselö kirjoitti 20.3.2009 20:08 Kiitokset Talsan Tontun mietteistä. Tonttu Tösselön mieltä lämmittää vieläkin talvilomaviikko, joka vietettiin perheen kera Kolin komeissa maisemissa. Jopa sai sielu levätä ja keho kuntoilla, kun kierreltiin katselemassa vaaran päältä maisemia kolmeenkin eri otteeseen. Suositellaan lämmöllä! Mukavaa kevättalven jatkoa kaikille! Tonttu Tösselö

Alkuun

Kevät on korkattu                         28.4.2009

Tonttu lumpsahtaa laiturilta veteen. Paukkupakkasilla jäätyneeseen avantoon on viimein auennut Tontun kokoinen kolonen. Lammen tummansinisellä jäällä istuu lokki. Kuovi huutaa kaveria nimeltä. Vedessä ei tee mieli viipyä. Jäälohkareet kolisevat toisiinsa. Tonttu kääriytyy Talon miehen uuteen kylpytakkiin. Viikko sitten Tonttu ja tyttökoira kävelivät aamulenkkinsä lammen jäällä rannan tuntumassa.

Tonttu nostaa avannosta muhkean jäälohkareen. Suomalaisen lasimuotoilun esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea. Tyttökoira kokeilee tassullaan varovasti vettä ja tavoittelee rantaa lipuvaa styroksin palaa. Jää risahtaa, tyttökoiralta kastuu vatsa.

Pihamaa on kuoriutunut lumisesta peitteestä. Kukkapenkistä työntyy sitkeästi jokunenkin tulppaanin alku. Sipulien sijaan myyrät näyttävät popsineen kaikkien pihlajien ja nuorten sireenien rungot. Pahalaiset, Tonttu harmittelee. Talon mies tuumaa kaatavansa sireenit ja istuttavansa kuusiaidan. Tonttu katsoo pahasti. Keskustelua ei jatketa. Nurmen vihreää näkyy päivä päivältä enemmän. Krookukset kasvavat silmissä.

Talon mies on popsinut talven mittaan useampaa lampaankinttua – vaan ei tarpeeksi - ja tilaa lammastarhurilta kesäksi uuden pässikarjan. Tonttu mulkaisee Talon miestä. Lammastarha ei silmin nähden viheriöi. Nälässäkö Talon mies aikoo elikoita pitää? Talon miehen mieli askartelee jo Kuusamossa ja uusissa veistoksissa. Tonttu aavistaa, että Talon mies  surutta unhoittaa paimenhuolet ja jättää Tontun ja lapset pässikatraan  kaitsijoiksi. Lammasaidassa on edelleen monen monta heikkoa kohtaa. – Kyllä se koira paimentaa, Talon mies tuumaa. Tonttu katsoo töpöhäntää. Kuka paimentaa ketä?

Poika on saanut kevään korvalla kuntoiluherätyksen. Kouluun pitäisi päästä pyörällä. Pyörä on käynyt pitkälle miehelle pieneksi. Talon mies lähtee pojan kanssa polkupyörän ostoon. Tarvittavat vempaimet hankitaan. Rippilahja-asia on hoidossa etukäteen. Pyöräkypärä ei Talon miehen päähän pälkähdä. Tonttu riemastuu. Pyörällä ei ajeta, ellei kypärää käytetä. Poika ei ilahdu. Kukaan käytä kypärää. Ei ikinä, ei koko koulussa.

Tonttu vetoaa pojan järkeen. Tonttu vetoaa individualismiin. Tonttu vetoaa pojan viisauteen ja urheuteen olla erilainen nuori. Tonttu vetää valtit hihasta. Raha ratkaisee. Sodassa ja murrosikäisten kasvatuksessa kaikki keinot ovat sallittuja. Poika pistää kypärän päähän ja polkee takki auki maantiesillan yli koulunmäkeä kohti. Tonttu hymyilee partaansa: pääasia on hoidettu. Kumpi lie fiksumpi, Tonttu vai poika?

Talon mies kantaa takapihalle jatkoroikkaa, talttaa, piikkiä, rautakankea, porakonetta. Tontti kasvattaa joka kevät uutta kiveä nurmen läpi näkyville ruohonleikkurin riesaksi. Kevätauringon paisteessa Talon mies kaivaa kivet esiin, talttaa lohkareet pienemmiksi ja vierittää murikat nurmen ulkosyrjälle. Kalju kiiltää. Talon mies istahtaa puutarhakeinuun ja korkkaa tölkillisen. Kivenpyörittäjän kylä on herännyt talviunestaan.

Tonttu ajattelee lämpimin sydämin ystäviään ja juhlahetkiään. Kevät soittaa sisimmässä omaa lauluaan. Tonttu tuntee elon riemua arjen keskellä. Keväät ja influenssat tulevat ja menevät. Kaikki kääntyy hyväksi. Ystävien kanssa kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.

Tonttu jää odottelemaan jäiden lähtöä ja nurmen viheriöimistä. Ensimmäinen kevätsade vihmoo lempeitä pisaroita Tontun kasvoille ja tyttökoiran turkille. Tonttu ja tyttökoira koluavat jo metsiä korvasienien jäljillä. Varjokoiran häntä vilahtaa. Tyttökoira katsoo lempein silmin Tonttua. Poluilla on uudet jäljet, uudet kulkijat.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä  (3)

Jaana kirjoitti 29.4.2009 14:56 Kiitoksia keväisestä Tontun tarinasta, jota oli taasen ilo lukea. Hauskaa Vapun aikaa koko Tonttu perheelle!

Rauni kirjoitti 29.4.2009 21:42 On ollut suuri ilo viereltä seurata ja myötäelää tontun valloittavaa kevättä juhlineen ja kotoisine tontun touhuineen, lämmin kiitos! Ihan tuli tuoksut nenään! Musta on jo Saimaakin, ekat kukat loistavat ja linnut ilakoivat. Ja meidän mies viihtyy veneellä! Kevään voimaa ilman saparoita, valloittavaa vappua, perheellesikin, Rauni

Erika kirjoitti 3.5.2009 11:50 Nyt on tutustuttu ensimmäiseen Tontun tarinaan! Odotan innolla Tontun ja perheensä kevätpuuhien etenemistä. Niin mukaansa tempaisevaa!

Ulla kirjoitti 8.5.2009 9:08 HeiTonttu! Synttärinäni olet kirjoittanut. Lapsena ja nuorena tein aina synttärinäni pitkiä retkiä luontoon kavereiden kanssa. Nyt raivasin huushollia ja leivoin pari syötävää 10 vieraalle, joukossa puolet Petrin perheestä (loput ei päässyt), Vesenterät, Kinnusen Petrijanne. Ikä 72.Voi miten kiva on lukea Tontun touhuista! Elävää! Onnittelen, että sait pojan käyttämään kypärää (ainakin kotoa lähtiessään). Siivous kaivoi eilen esiin kortin, jossa kerrot odottavasi mainittua poikaa! Vai oliko se tyttöä? Kuvassa männyn kukat ja teksti: Katso minä luon uutta. Jes. 43:19 Ja takana myös oikein nätti Tonttu. Have a good day! God bless you!

Alkuun

Minä pieni paimentyttö  5.8.2009

Nopeasti on mennyt Tontun kesä - paimenessa ollessa. Eväänä on tosin syöty muutakin kuin vanikkaa ja vettä. Muutama suklaatuutti ja mansikkakakku on sorkkaeläimiä hätistellessä tullut popsittua. Tonttu sovittaa huolekkaana työvaatteita. Kumma kyllä, vetoketju sulkeutuu yhä jokseenkin vaivattomasti. Talon miehen vatsanseutu taas vaikuttaa Tontun silmään hivenen entistä kaarevammalta. Possunkaslereita grillatessa taitaa olla jokunen tölkkikin tyhjentynyt. Talon mies ei Tontun höpinöistä hätkähdä. Parista kesäkilosta kukaan mitään välitä.

Terveystarkastuksessa Talon mies  saa kuitenkin kilvoitteluun kannustavaa noottia. Tonttua jännittää, mahtaako Talon mies nyt siirtyä vallan pupujen ruokiin.

Talon miehen parannuksen teko nostaa hien Tontun pintaan. Lenkkipolulla Talon mies paahtaa menemään semmoistakin vauhtia, että notkuvista mättäistä marjoja suunsa täyteen ahtavaa Tonttua ahdistaa. Koira vilkaisee mäkeä alas kiiruhtavan Talon miehen perään. Se katsoo viisaimmaksi jäädä vahtimaan Tontun marjastusta ja heittää kellalleen kiven juureen. Suopursujen ja rahkasammalen päällä on mustalla turkillakin vilpoista kellotella.

Suu mustana ja ämpärit keikkuen Tonttu palaa metsästä. Ikävin on edessä. Tonttu vetää kirurgin hansikkaat kouraan ja ryhtyy perkuuseen. Se ei aio osallistua mitä-mustemmat-kourat-sitä-parempi-ihminen –kilvoitteluun ja  mustikkaämpärillisten määrällä ylvästelyyn. Kohtuus kaikessa.

Talon kahmaisee kourallisen perattujen kupista. Mustikkaan siitä ei ole, kuormasta vaan syö, Tonttu tuumaa.

Tonttu piipahtaa työpaikalla. Loputon ei ole Tontunkaan loma, vaikka yleisönosastossa niin uskotellaan. Tonttu sonnustautuu ihmisten asusteisiin ja tilaa kampaajan. Työpaikalle ilmestyessään Tonttu osuu ensimmäiseksi lehtikuvaajan linssiin. Toimeliaisuuden yritys loppuu tietokoneella. Tontun käyttäjätunnus ja työsähköposti ovat kesän aikana lakanneet olemasta. Kotisivun mystinen katoaminen käy Tontun mielessä. Bittiavaruudessa on selvästi meneillään Tontun olemassaoloa koskeva ajojahti.

Tonttu ostaa kuuliaisena kansalaisena apteekista käsidesiä. Joka tuutissa käsketään varautumaan sikatautiin ja huolehtimaan käsien puhtaudesta. Tonttu ei erityisemmin desinfiointiin usko, käsien pesuun kylläkin. Talon mies on pitkän koulutuksen tuloksena oppinut marssimaan töistä tullessaan suoraan vessaan. Tontun lapsuudessa opettaja tarkasti koulussa kaikkien lasten kynnenaluset. Historialla on tapana toistua.

Tonttu pohtii mediataudin olemusta. Lapsosten keskellä työskennellessään se tietää taistelevansa etulinjassa. Länsimainen terveyskäsitys pyrkii nujertamaan taudin kuin taudin, Tonttu miettii. Pikkulapsena Tonttu on ajan tapaan sairastanut sikotaudin ja rokon jos toisenkin. Honkongilainen kaatoi aikanaan suuren ja vahvan isänkin petipotilaaksi, Tonttu muistaa. Liekö lehdet kirjoitelleet silloin julkkisten sairasteluista? Tuskin. Tonttu päättää välttää hysteerisiä skenaarioita tautisesta tulevaisuudesta. Mitä vastaan tulee, on otettava, se miettii. Ei siihen ihmiseltä lupaa kysellä.

Tonttu lompsottelee kalossit lätisten rantaan. Sarvipäät leikkivät liukumäkeä kumolleen kiepatun soutuveneen päällä. Laiturilla on ylimääräinen läjä. Tontun tuoli on pukattu kumolleen järveen. Tonttu kuuraa laiturin ja pulahtaa veteen. Pässit ottavat vauhtia ja pukkaavat toisiaan päähän. Lampaan aivot, Tonttu ajattelee.

Poika lähettää viestin rippikouluvaellukselta kaukaa pohjoisen perukoilta: Terveiset Hanhipäältä. Parin päivän päästä saapuu yhtä ytimekäs ilmoitus: Terveiset Peltoaivilta. Mitäs sitä turhia lavertelemaan ja erämaassa akkua kuluttamaan. Olennaiset asiat käyvät ilmi. Lapsi on hengissä ja terveenäkin ja kaikesta päättäen kaverit myös, kun huipulle on kerran noustu. Kelikään ei liene ongelma tai eväät vähissä, eikä tosi mies  hyttysistä inise. Tonttu huokaa helpotuksesta.

Rippijuhlaa pukkaa. Puku on sentään jo ostettuna. Poika on tilannut juhlaan valkosuklaa-tummasuklaa tiikerikakun. Tonttu on elämänsä aikana kyhännyt sen seitsemännet kaakut ja hyydykkeet, mutta moista ihmettä ei ole vielä pöydässä nähty. Ikkunat ovat edelleen pesemättä ja nurkat nuohoamatta. Tonttu vilkaisee syrjäkarein tursuilevaa työpöytäänsä. Vaatekaappiin ei viitsi kurkistaakaan. Niin kylläkseen Tonttu ei ole lomaillut, että työpöydän ja kaappien siivoukseen olisi sateenkaan sattuessa tarvinnut ryhtyä.

--

Tonttupoika on oppinut kesäaikaan kävelemään ja sanomaan jokusen sanankin. Tonttu on opettanut lapselle apilan ja päivänkakkaran ja lampaan puheen. Lapset eivät ole tontilla vähenemään päin. Uusi tonttuvauva on heinäkuulla syntynyt toiselle tyttärelle. Elämä jatkuu, Tonttu miettii ja painuu uskollinen koira kintereillään marjametsiin.

Tonttu toivoo kaikille terveyttä. Se jää seurailemaan Talon miehen kesäkilokampanjaa ja ihmettelemään, mahtaako puolukkasato vetää vertoja mustikkasadolle.

ps. Tonttu on saanut poikalapsen onnellisesti takaisin Lapin erämaista. Nuhaa ja yskää lukuun ottamatta lapsi on kunnossa ja ikään kuin - kasvanut.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä (2)

Tonttu Tösselö kirjoitti 10.8.2009 12:30 Hei! Mukava taas kesän lopulla lukea Tontun ajatuksia! Kyllä kesä menee aina nopeasti, mutta onpahan ollut kuitenkin aika kaunis kesä ja taitaa olla vieläkin jonkin aikaa. Nyt kannattaa vielä iloita ja nauttia kesän lämmöstä, että saa ladattua aurinkoakkua syksyä ja talvea varten. Tämä tonttu on iloinnut myös kesän kauneudesta Suomessa ja Pohjois-Norjassa kameran linssin takaa ja muutoinkin. Kyllä maailmassa vielä riittää paljon kauneutta - iloitaan siitäkin, kuten Talsan Tontun tarinoistakin! TerveisinTonttu Tösselö

Kirsti kirjoitti 29.8.2009 17:08 Kiitos taas tontulle hauskoista kesätapahtumista! Niitä on tontun mukava muistella syysiltojen hämärtyessä. Kesä oli kaunis ja satoisa. Marjoja tuli kerättyä pakastin ja vatsa täyteen! Kohta pääsee nauttimaan ruskan väreista ja raikkaista aamuhetkistä! Aurinkoisia syyspäiviä tontulle! terveisin Kirsti

Alkuun

Kunnossa kaiken ikää 13.11.2009

Tontun aamu on apea. Kinttu on kipeä ja selkä mutkalla kuin vanha suomalainen maantie. Yöllä on nukuttu niin ja näin. Ylös on vääntäydyttävä, olkoot kuinka perjantai ja kolmastoista päivä.

Syksy on ennättänyt talveksi. Tonttu hoksaa laistaneensa tykkänään elämänmenon raportoinnistaan. Tontin vaalimisessa on ollut työtä liiankin kanssa. Elämänvirta tuntuu kiihdyttävän tahtiaan. On täytetty vuosia siellä ja täällä, ripitetty poika ja saatettu hautaan sairauden uuvuttama appi. Uusi tonttuvauva on kasteessa saanut miekkaa ja kypärää tarkoittavat miehekkäät ja perinteiset etunimet. Tunteet ovat heilahdelleet laidasta laitaan. Juhlimiseen väsyy, Tonttu miettii.

Tonttu saa määräyksen kuntoutukseen kohentamaan kehoa ja mieltä uuteen uskoon. Polvea kolottaa. Jalat ovat kankeat. Vatsalihakset haihtuneet. Kyykky tekee kipeää. Kesken venyttelytuokion Tontun mielen leikkaa kirkas ja kauhistuttava oivallus: elämä ei tästä miksikään muutu. Vanheneminen on olotila, joka ei menekään ohi aikansa kehoa kiusattuaan kuten flunssa, sikatauti, mahatauti tai nuhakuume. Kulkutaudit koituvat joillekuille kuolemaksi – vanhuus koituu kaikille, ajattelee Tonttu itsekseen.

Jäseniä kivistää. Ei tule vanhuus yksin. Kuntokeskuksen saleissa hikoilevat ja tuskailevat ikätoverit todistavat samaa. Elämä on jättänyt jälkensä. Kenellä selkään, kenellä jalkaan, niskaan tai olkapäähän. Paljon on kannettu kaikenlaista. Johonkin asiat kehossa kasaantuvat. Jotkut hilaavat vuosien saatossa keräämäänsä kuonaa päässään, Tonttu tuumii. Yhä useammat vyötäröllään. Helppoa ei ole kenelläkään. Elämän mutkia ei saa jälkikäteen suoraksi eikä edessä aukeavaa tietä voi etukäteen silotella. Kanssakulkijoiden kärsimyksiä ei voi omiinsa vertailla. Omia ristejään joutuu raahaamaan. Joillakin ne ovat muita raskaammat, Tonttu arvelee. Mutta tiedä häntä.

Yksinelo ei pidempään liene voittopuolisesti hyväksi, Tonttu tuumaa. Mökissään mörötellessään murheet haahuilevat nurkista silmille ja olo roikkuu niskassa kuin sateinen marraskuun päivä.

Tonttu vilkaisee ikkunastaan. Puhdas lumikerros peittää peltoa ja pumpulipallerot nököttävät sireenin oksilla. Harmaassa taivaassa on sinisen ja punaisen hentoja sävyjä. Tonttu päättää ryhdistäytyä ja kuskaa koirankarvojen verhoaman maton lumipesuun. Villakoirat nurkissa saavat odotella suurempaa inspiraatiota. Yksi suuri teko marraskuisessa päivässä riittää. Ihmisiä kaatuu petiin vasemmalla ja oikealla. Lapset koulussa kantavat pöpöjen armeijaa. Paniikkia esiintyy rokotusjonoissa.

Hämärän vuodenajan keskellä on syytä keskityttävä hengissä säilymiseen, Tonttu miettii. Uskallettava kurkistaa eteenpäin. Jossain päin joulun valo sittenkin loistaa, vaikka vielä himmeänä.

Tonttu tarkastelee pihakuusta. Jokavuotinen perhesovun koetus on edessäpäin. Talon mies on Tontun kuntolomaillessa kaivanut vintiltä ison kuusen jouluvalot. Tontun mieli synkkenee, kun valojen ripustukseen ei päästä hetsiltään: osa kalliista valonauhasta on pimeä kuin talviyö. Mihinkään ei  tässä kulutusjuhlan maailmassa voi luottaa, Tonttu tuskailee. Ikuista valoa ei saa led-lampuillakaan. Uutta on hommattava ja vanhaa kunnostettava niin ympäristössä kuin kehossakin.

Tonttu julistaa Talon miehelle kuntoutuksessa tarjoiltua uusien elämäntapojen ilosanomaa.  Kesäkilot komeilevat edelleen Talon miehen vyötärön seudussa, vaikka Talon mies on kaksi viikkoa juoksettanut koiraa Tontun kuntoillessa altaissa ja saleissa ja tassutellessa suoraa tietä Pohjanmaan lakeuksilla. Talon mies tuumaa urheilleensa ja elämäntapailleensa riittävästi tälle vuodelle ja painuu verstaaseen. Tonttu häipyy koiran kanssa metsiin ja kiipeää hengittämään avaraa ilmaa vuoren laelle.

Tonttu huokaisee.  Elämässä voi katsella kauas ja kauas. Latomeressä edessä näkyy yhtä ja samaa, vuoren laella näyttäytyy suomalaisen luonnon moninaisuus: pellot, järvi, metsät. Jääkausi on muovannut suomalaisen maaperän, puute ja sota-aika suomalaisen luonteen. Tonttu kehottaa kanssakulkijoitaan riisumaan menneisyyden painot, etsimään iloa ja luottamusta elämästään, itsestään ja ystävistään. Kaikkea voi katsella kirkkaiden tai synkkien lasien läpi. Joskin petin pohjalla sairaana maatessaan lasit ovat hetkellisesti hukassa kokonaan.

Tonttu valmistautuu henkisesti tontin valaisuun ja suuntaa illaksi työpaikan iloiseen illanviettoon. Lumi hohtaa. Tonttu jää hautomaan mielessään kalenterikauden alkamista. Perheen perinteiden mukaisesti Tonttu valistaa taas kerran nuorisoa, että tänä vuonna on tulossa erityisen köyhä joulu. Koskeeko se lahjoja, syömisiä vai Tontun kalenteritarinoita, jää nähtäväksi. Vuodesta toiseen on tullut todistettua, että jossain vaiheessa juhlan odotusta vaatimattomuus lakkaa kaunistamasta ja ikä painamasta, Tonttu muuttuu lapsen kaltaiseksi ja syöksyy valon juhlaa kohti helmat hulmuten ja jouluilo silmistä loistaen.

Tonttu toivoo kaikille terveitä päiviä ja sairastuneille pikaista paranemista.

Lähetä viesti Tontulle (7)

Marja-Leena kirjoitti H kirjoitti 113.11.2009 15:16 Kyllä se siitä Tonttu, nokka pystyyn vaan. Jäseniä kolottaa täälläkin. Pidetään yhteyttä. t:Marja-Leena

Pirjo kirjoitti 13.11.2009 16:36 Olipa mukavaa lukea Tontun kuulumisia täällä Bangladeshin helteessä. Pari viikkoa on vierähtänyt todella erilaisissa oloissa kuin koti-Suomessa: paljon ihmisiä, kuuma ilma ja rähjäinen ympäristö. Täytyy tunnustaa, että on ihanaa matkustaa takaisin Suomeen sunnuntaina. Ollaan onnellisia, että saadaan asua puhtaassa, kauniissa maassa.

Pia kirjoitti 13.11.2009 19:32 Hei, Tonttu! Onpa mukava kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa. Viisaat ja harkitsevaiset mietteesi pistäväy pitkän perjantai-päivän iltana mukavasti miettimään. Terveyttä teillekin!

Tonttu lisäsi 14.11.2009 klo 11.33 Talon mies vaatii Tonttua julkisesti korjaamaan kampanjan tuloksissa esiintyneen virhetiedon: Talon mies on kuin onkin onnistunut nipistämään kolmisen kiloa. Tontun vanha silmä lienee liian tottunut Talon miehen leppoisaan olemukseen. Tonttu tietää, että suurinta urakointia kuitenkin vaatii sen omalla vyötärönseudulla majaileva ylimääräinen esiintymä. Talon mies kalisuttelee jo tikkaita joulukuusta vasten. Tonttu toivoo kuntoilevaa viikonvaihdetta kaikille.

Ulla kirjoitti 14.11.2009 17:13 Tontun terveiset ovat kuin jouluvalot, jotka odottavat pääsyä riippumaan kuistille. Tontun terveiset tuikkivat marraskuun hämärässä. Levittävät pientä pehmeää hellän humoristista valoa. Kiitos! Mikä vapauttava ajatus: yksi uroteko päivälle riittää esim. maton lumipesu. Täällä tarvitsen tosin kohta monta urotekoa. Tulossa lähetyspiiri, jota varten farisealainen perheenemäntä yrittää kohentaa kotinsa ulkonäköä hieman siistimmäksi. Merkillistä muuten: kesällä kaamoksen ajatteleminenkin kammottaa, mutta nyt kun se on tässä, se oikeastaan viihdyttää, varsinkin nyt kun vähäinenkin lumi sinisyttää sitä. Terveisin koiralle Roopelta, joka on luonasi taas pari viikkoa. Terveisiä myös itsellesi. Mikä sen suloisen tonttuvauvan nimi siis onkaan?

Riitta kirjoitti 14.11.2009 23.30 Kiitos Tonttu! Tuntuupa niin tutulta tuo sinun sielunmaisemasi ja kuntoilusi kohti jouluriemua! Kyllä me jaksamme yhdessä ja jos välillä meno on mutkalla ja olo apealla, niin aina parempaan päin ollaan menossa. Onneksi tuo sisäinen pikku-Tonttu on meissä aina olemassa ja joulu tulossa! Terveisiä koko Tontun väelle.

Tonttu lisäsi 15.11.2009 klo 22.03 Tonttu kehottaa Ullaa unohtamaan farisealaisuutensa. Kynttilät vaan kotia valaisemaan ja vieraat mukavasti soffalle istuskelemaan. Eihän vierailla suinkaan ole asunnon osto mielessä vaan tapaaminen hyvissä voimin ja iloisella mielellä olevan emännän kanssa lähetysasioiden äärellä. Tonttu iloitsee tonttia auvoisasti valaisevasta kuusestaan. Ripustusurakan jälkeen se on edelleen kaveria Talon miehen ja perillisten kanssa ja suuntaa ajatuksensa kohti joulukalenteria, jossa on luvassa yllätyksiä kaikille sekä taiteen että arjesta selviytymisen taiteen ystäville. Malttakaa mielenne. Marraskuu on puolivälissä.

Vuokko kirjoitti 15.11.2009 23:15  Kiitos Tonttu, tarinasi valaisi pimeähkön illan. Olin jo unohtanut, että kohta voi jo jouluvalot sytyttää! Valoa kaipaa, ehkä vähän lämpöäkin. Nyt olisi itse kunkin kuitenkin hyvä hetki rauhoittaa tahtia, ottaa pienet talvinokoset (ainakin kuvaannollisesti), jos siltä tuntuu. Toivottavasti polvet taas taipuvat joustavammin - ja hieman voi Talon miestäkin onnitella, kun on kilokuria pitänyt;) Hyviä hetkiä marraskuuhun!

Maria kirjoitti 16.11.2009 16:06 Täällä meni emäntä selälleen liukkaalla työpaikallaan, nyt pääsen mukaan kolotuskerhoon. Onneksi ei mitään hajonnut, ainakaan näyttävästi. Isompi poika on toipunut puolitoistaviiikkoisesta possunuhasta. Muut pysyimme terveinä! Adventti kolkuttaa jo oville! Ihanaa!!

Sivun alkuun

 Copyright © Anna Maija Stubb Web Desing 2009 www.stubb.fi
 Web Design  Anna Maija Stubb Web Desing © 2009
Copyright © 2009 Anna Maija Stubb. Kaikki oikeudet pidätetään. Tekstin ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty Suomen tekijänoikeuslain nojalla.