Talsan Tonttu 

Tontun v. 2010 julkaisemat pakinat ja saamat terveiset

Ukkoa tippuu  7.3.2010
Kloonien hyökkäys  25.4.2010
Viimeinen valssi  4.5.2010
Toipilas  12.5.2010
Yhtä juhlaa 29.6.2010
Viuh, viuh, viuh - koko päivän 20.11.2011

Sivun alkuun

Pojalla on kotitehtävä. Opettaja on keksinyt pitkän listan teinejä kiehtovia aiheita. Armomurha, uskonsodat, kuolemanrangaistus ja ihmisen kloonaaminen ovat toki yhtenään 15-vuotiaan mielen päällä. Luja on aikaimmeisen usko, että jalkoihinsa sotkeutuva nuori mies noista näpyttää kymmensivuisen tutkielman ihan vaan vasemmalla kädellä ja kristillis-eettistä näkökulmaa mielessään pitäen.

Tutkielman teko putkautetaan Tontun tietoisuuteen pyhäpäivän iltapuolella. Palautuspäivää pukkaa seuraavaksi päiväksi. Kloonaaminen kiehtoo poikaa. Poika esittelee tekeleensä Tontulle. Tontun käämit alkavat hehkua. Tekstiä on rutistunut ruudulle vaivaiset pari sivua ja päivä on jo pitkällä. Itsestään selviä asioita kukaan kirjoita, poika puolustautuu.

Tonttu tarttuu toimeen. Yhteistuumin soitetaan rippipastorille ja puhutaan henkeviä. Pastori innostuu ja selvittelee aiheen taustoja laveasti. Ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien julistusta punnitaan. Poika mietiskelee, muotoilee sanottavaansa.  Päivä painuu mailleen. Poika näpyttelee Iisakin kirkkoa yhden sormen tekniikalla.  Tonttu huokailee. Poika keksii, että otsikoita ja riviväliä suurentamalla saisi ainakin yhden sivun lisää.

Tontun selkää kivistää. Koira vonkuu iltalenkkiä. Tyttö työntää Tontun kouraan kasan allekirjoitettavia kokeita ja tiedotteita ja muistaa, että tanssikoulun kevätnäytökseen tarvitaan esiintymisasu ja  uusia vaatteita varten käteistä. Talon mies kuikuilee, josko talossa tarjottaisiin iltateetä ja sähköpostiakin pitäisi päästä lukemaan. Puhelin soi useamman kerran. Lapsenlapsella on korvaputkitusta edessä. Rakennustalkoisiin pitäisi leipoa ja ystävällä on huolia jaettavaksi.

Tontun uumenissa kuohuu. Äiti-ihmisen kloonille olisi käyttöä, Tonttu tuumaa. Useammallekin. Pää tosin kannattaisi vaihtaa, Tonttu miettii, ja polvi. Saattaa olla, että muutakin tuunaamista löytyisi pitemmän päälle.

Tonttu määrää tytön lenkille ja Talon miehen teenkeittoon. Tyttö mulkaisee Tonttua pahalla silmällä ja julistaa liikunnanopettajan sanoneen, että kävelemisestä ei kunto kohene. Tyttö ottaa pari tanssiaskelta. Pari uutta tanssituntia viikossa olisi kokonaan toinen jutttu. Afroa vaikka. Tai Zumbaa. Tonttu käskee tytön zumbata – vaikka suolle.

Tonttu lompsottelee rantaan ja pulahtaa laiturilta jäähileiden sekaan. Tummuvan illan hiljaisuuden leikkaa taivaanvuohen siipien sakkaus. Nurmesta pukkaa lilaa. Tuhkapilvet ovat väistyneet ja eilisetkin lumet sulaneet. Talon mies on kääntänyt veneen. Kevät se on sittenkin, eikä jääkausi.

Hyisen huljuttelun virkistämänä etiikan eepos väkerretään valmiiksi yhteistuumin. Loppupäätelmäänsä kloonauksen puolesta poika kehittää nerokkaan ajatuksen kehitysmaiden auttamiseksi. Kloonaamalla ihmisen elimiä voitaisiin säästää monien elinkaupasta elantoaan etsivien köyhien ihmisten elämä. Tonttu liikuttuu. Älykäs lapsi, suorastaan viisas. Ja vielä hellämielinen. Äitiinsä tullut. Tonttu pörhistää rintaansa. Turhaan ei ole uurastettu pitkän päivän iltaan.

Tonttu toteaa, että oma vanhuus lähestyy vääjämättömästi samaa vauhtia kuin nuoret ympärillä kasvavat, levittävät reviiriään ja toteuttavat lennokkaita ideoitaan. Tonttu tuntee kulkevansa kovin eri tahtiin. Jotenkin ei ajatus kulje. Se tarvitsee aina vain enemmän aikaa sulatella ja pohtia ja valmistautua arkipäivän koetoksiin.

Tonttu istahtaa miettimään oman hurjaa nuoruuttaan. Suin päin on Tonttukin nuoruutensa innolla syöksynyt kohti uusia haasteita helmat hulmuten. Enää ei oikein hulmua. Polvea kolottaa. Järkikulta jää junasta. Tavarat katoavat käsistä ja asiat muistista.

Tonttu livahtaa koiran keralla ulos tummuvaan iltaan ja istahtaa keinuun. Tonttu ajattelee ison pojan remonttityömaata. Se muistaa elävästi kauan sitten luurangoksi puretun talonsa, josta Talon miehen käsillä ja kärsivällisyydellä tuli koti. Talo se saadaan pojankin tontille, Tonttu uskoo. Kuu kumottelee koivujen välissä. Mustarastas luikauttaa illan viimeiset virret.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä

Anna-Mari kirjoitti 26.4.2010 18:05 Juu, vieläkin muistan kun Tonttu helmat hulmuten jaksoi vääntää käsinukkeja innokkaiden vaan varsin avuttomien lapsosten kanssa Oravasaaressa. Kiitos vaan - se oli kyllä kivaa aikaa se = )

Viimeinen valssi     4.5.2010

Viimeisenä iltana Tonttu hoksaa, että tontin kevättyöt ovat pahasti vaiheessa. Pihaa Tonttu on pikkuisen haravoinut kulkuväylän vierestä. Lehdet jääkööt maanparannusaineeksi. Kyynersauvojen kanssa eivät harava- ja kottikärryhommat oikein luonnistu, Tonttu tuumaa. Se raahaa kellarista isot säkit joriinin juurakoita. Ruukuttaminen on käväissyt mielessä muutaman viikon. Sitäkään ei ole tullut toimitettua. Tonttu etsii riittävän suuria istutusastioita. Talon miehen varastoissa lojuu iso kasa muurauspyttyjä, niissä on tilaa isoillekin mukulamättäille. Multaa sekaan ja valoisaan viileään paikkaan kasvun ihmettä odottelemaan.

Tonttu pohtii sopivaa esikasvatuspaikkaa. Isot kukkapurnukat tarvitsevat aurinkoiset olosuhteet. Verstaassa on isot ikkunat. Patsaiden ja romun sekaan mahtuu muutama yrttikin, sisustukseen tulee vehreyttä, Tonttu päättää. Talon miestä on asiasta tarpeetonta etukäteen informoida. Ihmetelkööt rauhassa hiljalleen viheriöiviä multapyttyjä.

Talon mies on motkottanut lintulaudan alle kerääntyneestä siemenmoskasta. Tonttu päättää ryhdistäytyä. Se kiikuttaa lintulaudan vintille. Se lapioi kaksi kottikärryllistä kuoria ja kärrää pöpelikköön. Tonttu ihmettelee, ovatko linnut todellakin syöneet tuon kaiken tänä vuonna. Talvi oli ankara.

Tonttu hoksaa parvekkeella jouluvalot ja koristekuusen. Talon mies on arvuutellut, saako Tonttu kuusen ennen juhannusta korjattua kesäteloille..

Tonttu muistaa maksamattomat laskut, vastaamattomat sähköpostit, facebookit, kaapit, joissa monot pitävät edelleen seuraa kesäkengille ja talvitakit huppareille. Se kokeilee kepeillä kävelyä. Sauvoihin nojaaminen on hankalaa ja käveleminen työlästä. Tonttu pohtii jalkapuolena kulkevalle sopivia käyttötavaroiden sijoituspaikkoja. Keppien kanssa ei kahvikuppia kanneta. Tonttua kauhistuttaa. Keittimen vieressä seisaaltaanko on kahvit juotava?

Aamusella Tonttu herää viideltä. Jännittää, uni ei ota silmään. Se pulahtaa lampeen – milloin sinne taas pääsee sojottavan kintun kanssa. Se pyyhkii pöydältä murut, nostelee kaappiin purkit ja purnukat, täyttää tiskikoneen, lakaisee lattian, kuuraa vessanpytyt ja kerää ylimääräiset vaatteet sohvilta ja tuoleilta. Se kuorii perunat iltaa varten valmiiksi. Se laittaa lapset ja Talon miehen matkaan, soittaa naapurille ja lähettelee ystävilleen viestejä tulevasta koitoksesta. Se käy mielessään läpi, mitä vielä pitäisi välttämättä tehdä..

Aina jää jotain tekemättä, Tonttu miettii. Koira vartoo lenkkiä. Tonttu tarpoo pellonlaitaa. Ylivuotiset haavanlehdet kahisevat saappaan alla. Koira kulkee kuono Tontun kyljessä kiinni. Koira tietää. Säälin sijaan koiran mieltä askarruttaa Tontun taskussa odottava pallo.

Tonttu murehtii lenkkikaveriaan. Pakettipolvella ei metsissä rampata ja kivien yli hypähdellä pitkään aikaan. Sisäoloissa koira pitkästyy ja Tonttu myös. Ilma henkii luopumisen haikeutta. Musta varjo vilahtaa mättään takana. Tonttu muistelee menetettyä koiraystävää. Se koira löysi metsästä Tontun avaimet ja kännykän.

Tyttökoira ryntää pallon perään. Sitä eivät kännykät kiinnosta. Pallo on arvotavaraa, jota ei sovi hukata. Pallo vierii kivenkoloon. Tyttökoira kaivaa vimmatusti. Tonttu sohii koloa kepillä. Toinen pallo roikkuu puun oksassa polun varrella.

Ystävät ovat lohdutelleet, ettei polventähystys ole kummoinenkaan toimenpide. Puudutus vie jalat alta ja itse voi telkkarista ihmetellä, kun kaivelevat polviniveliä. Operaation päätteeksi tarjoillaan kahvia ja konjakkia. Tonttu ei ole konjakin perään ja lumpion tirkistely ruudulta ei lämpimiä tunteita nostata. Lääkärit tähystelkööt, siitähän niille palkka maksetaan.

Tonttu päättää pysyä urheana. Se tilaa taksin ja toivoo polven sisuksista löytyvän edelleen korjauskelpoisiksi osoittautuvia osia. Se jää odottelemaan kevään kehittymistä, polven kuntoutumista ja äitienpäiväyllätyksiä. Laulella saa ja soitella ja lähetellä pieniä paketteja. Ystävät ovat aina tervetulleita.

Tonttu lupaa kuntoutua uutterasti. Vielä sitä valssataankin - joissakuissa kesähäissä, Tonttu uskoo.

Alkuun

Toipilas              12.5.2010

Tonttu pötköttää sohvalla ja katselee Schjerfbeckin maalausta. Yksinäinen lapsi istuu nojatuolissa ja pyörittelee sormissaan hennosti vihertävää oksaa. Taiteilija tietää, miltä lapsesta tuntuu. Aika on pitkä. Jalat eivät kanna. Toiset juoksevat. Seinät ovat tummat. Maailma jatkaa matkaansa, vaikka joku on tipahtanut kärryiltä.

Tonttu näkee maalauksen lapsella omat kasvonsa. Toipilaana aikuinen taantuu lapsen maailmaan, Tonttu ajattelee, kääriytyy vilttiin ja odottaa. Lohdutusta, apua, ystävällisiä sanoja. Että joku tulisi, soittaisi, kirjoittaisi.

Päivä on puolessa, eikä mitään tapahdu. Elämä kulkee kylmäpussin kanssa pakastimelta sohvalle, vessaan, keittiöön ja portaalle ilmaa haistelemaan. Tonttu kampeaa kehonsa sohvalta ja raahustaa keittiöön. Ikkunasta kuultaa kirkas valo. Hiirenkorvat pullistelevat vihreätä kesää. Maa lämpiää. Vielä noustaan, sohvalta ja mullan alta, Tonttu tuumaa.
Talon mies pyhittää aurinkoisen kevätpäivän uusille veistosprojekteille. Pihassa tuoksuu palava muottivaha. Talon mies käväisee tuvassa. Tonttu yrittää herätellä keskustelua tutun taiteilijan teoksista. Talon mies murahtaa. Kesken Tontun lauseen kolahtaa ovi.

Tonttu köpöttää Talon miehen perässä pihalle ja kapuaa puutarhakeinuun. Vaivaisenakin voi nauttia kauniista ilmasta hyvän kirjan seurassa. Kylmäpussi unhoittuu sisälle. Tonttu juoksuttaa Talon miestä hakemaan. Talon mies ottaa jääkaapista itselleen omenan. Tonttu katsahtaa kaihoisasti. Ei ole Tontunkaan suu tuohesta. Tonttu luo Talon mieheen kauriinkatseen. Ähkäisten Talon mies kääntyy Tontun toivetta täyttämään. Myötä- ja vastamäessä.

Keinutellaan vaiti. Aurinko paistaa kirkkaasti. Tonttu keksii kaipailla päänsä suojaksi lippalakkia. Talon mies karkaa yksin tein verstaan taakse. Muutakin tekemistä kuin Tonttua passata. Tonttu yrittää keskittyä kirjaan kinttu pilviä kohti. Koiraa pitkästyttää. Puutarhavarjon pyöreä nuppi muuttuu koiran pienessä päässä palloksi. Koira kiertää puutarhapöytää ja vonkuu onnettomana yläilmoissa huojuvan aarteen on perään. Sano siinä älyttömälle luontokappaleelle totuuden sana.

Tonttu kepeksii kirjoineen sisätiloihin ja heittää sohvalle jalka suorana. Kännykkä pysyy vaiti. Yhtäkään uutta viestiä ei ole tullut. Tonttu koettaa lukea. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta Tontun kädet väsyvät. Lehtiä ei voi selällään selailla.  Moniteholasitkaan eivät kaikissa asennoissa tarkennusta takaa.

Tonttu laskee kirjan sohvan viereen. Oksankohtien kissansilmät mäntypaneelikatossa ovat päivien saatossa tulleet tutuiksi. Tonttu ajattelee lapsuuden loputtomia aurinkoisia kesiä ja laiturin yli vaeltavia pilvilauttoja, joista lapsen mielikuvitus luo jatkuvasti vaihtuvia ihmeellisiä kuvia taivaankanteen. Kissansilmät tuijottavat ilmeettöminä. Jossakin katonnurkassa roikkuu hämähäkinverkko.

Tonttu nousee ja tepsuttaa pöydän ääreen. Päivän TV-tarjonta ei lupaile unelmienpoikamiehiä ja kumikiekon lätkimistä kummenpaa. Tietokone on vintissä. Kerrokseen kapuaminen kipeän kintun kera ei innosta ja Tontun äitienpäivälahja majailee edelleen palvelevan postilaitoksen uumenissa. Kahvia tekisi mieli. Vatsaa kipristää särkylääkkeen napsinta. Päätä särkee. Lieneekö verenpainetta?

Tonttu hakee uuden kylmäpussin, ottaa kännykän kouraansa ja alkaa näpytellä. Jutun kirjoittaminen onnistuu harvinaisen hyvin ilman läppäriäkin  sohvalla selällään mötköttöen.

Talon miehen muotinmöhkäleet jököttävät valmiina pronssivalua odottaen. Talon mies asentaa rantapumpun ja pesee auton. Tonttu narisee imuroimattomasta lattiasta ja tietokoneen kaappaamasta tytöstä. Poika on ennakoinut iltaohjelman ja nostanut mopon kytkintä aikaa sitten.

Talon mies mulkoilee makailevaa Tonttua, tarttuu imurin varteen ja nostaa sohvaa marttyyrin elkein. Tyttö huikkaa kahdeksannen kerran ’ihan just’. Juuri kun imuri pysähtyy, tyttö ilmestyy portaalle ihmettelemään, mitä häneltä taas halutaan. Tonttu määrää tytön kokiksi. Tyttö arvelee, että päivälliseksi voidaan hyvin syödä jotain hedelmiä. Terveellistä, tyttö sanoo. Talon mies auttaa tyttöä kädestä pitäen kaivamaan pakastimesta ruokatarpeita. Kunnon aterian jälkeen Tontullakin on parempi mieli.

Ilta-aurinko loistaa kesäisessä säässä. Tonttu kuulee nurkalta tuttua pörinää ja kurkistaa ikkunasta. Talon mies on käynnistänyt peltilampaan, vaikka ruoho on vasta alkanut vihertää. Talon mies kurvaa Tontun ohi leveästi hymyillen ja heilauttaa kättään. Lääkkeensä kullakin, kun tekemisen pula yllättää, Tonttu tuumaa.

Tonttu jää elämään toivossa, että kinttu alkaa vähitellen kantaa. Se haikailee lammen viileään syliin. Toivoa on – paremmasta huomisesta, Tonttu ajattelee. Pöydällä äitienpäiväkukat. Tonttu hypistelee äitienpäiväkorttejaan. Pian se on juhannus. Ja joulu. Niin se aika rientää.

Tonttu viittaa kintaalla postissa odottavalle kovalle pikkupaketille - valmiiksi harmia jo ennen kuin on käyttöönkään päässyt. Parhaat paketit ovat pehmeitä, Tonttu tuumaa ja kuvittelee pienoisen tonttulapsen pehmeän ihon kosketuksen.

Tonttu katsahtaa unelmoiden ulos ikkunasta: ihan kuin koivunoksaan olisi taas puhjennut uusia lehtiä.  

--

ps. Nurinastaan huolimatta Tonttu on saanut runsaasti puheluita, viestejä, kukkia ja lahjoja. Oikeat kirjeet sen sijaan ajan hammas on syönyt, Tonttu miettii ja muistelee hymyillen pitkäaikaista ystäväänsä, jonka jokainen kirje oli aikoinaan sekä päivän pelastus että päänsärky - käsialaläksyt olivat tainneet jäädä tekemättä.

Mutta sydän lämmin.

Toipilas Retretissä 2010

Lähetä Tontulle terveisiä

Paula kirjoitti 14.5.2010 22:40 Tontulle voimia ajatuksen siivin. Pian helpottaa, helle tosin voi vaivata. Täällä vietetty ensimmäistä kesäpäivää siirtolapuutarhalla. Koiravauva on aivan poikki. Saapa nähdä, moneltako on herätys. Sitten taas suunta kohti toista kesäkotia; haravointia luvassa Uuraisilla, ja saunominen päälle. Onneksi on kunnon veto kiukaan hormissa ja padassakin tulee hetkessä kuumaa vettä. Kiitos hyvän muurarin, no tonttukin sen tietää. Tämmöistä se on elo tässä iässä, arkikin saattaa olla juhlaa. Nautitaan kesästä!

Vuokko kirjoitti 15.5.2010 10:57  Hei, on ihana lukea viipyilevää ja samalla tarkkaa kuvausta kevään - ja toipilaan - edistymisestä. Kesä on vihdoin täälläkin, etelässä. Koivunlehtien hiirenkorvat ne pullistelevat lupauksia täynnä. Takapihan koristeomenapuut miettivät vielä, mutta kirsikkapuistossa kukat ovat puhkeamaisillaan. Viikon päästä vietämme kirsikankukkienkatselun juhlaa Hanamia. Koipi parantukoon! Topilas-aikasi lyhentyköön!

Tonttu kirjoitti 16.5.2010 klo 16.30 Tonttu kiittää kaikista saamistaan tervehdyksistä ja vakuuttaa: vielä jatkuu matka. Vielä vuorellekin noustaan.

Tontun mieltä on suuresti liikauttanut vastikään tullut tieto erään lukijan menehtymisestä vaikeaan sairauteen äitienpäivän aikaan. Tonttu miettii elämän katoavaisuutta. Yhtenä hetkenä lähetät toiselle viestin, toisena kuulet, ettei viesti ehtinyt tavoittaa. Tonttu lennättää osanottonsa ja rukouksensa kohti lukijansa surevaa perhettä ja läheisiä ystäviä. Kesä on nyt,  Tonttu miettii. Nyt on aika iloita siitä kaikkien niiden kanssa, jotka vielä kulkevat yhteisillä poluilla, Tonttu miettii.

Pia kirjoitti 17.5.2010 23.52 Hei Tonttu. Ota pakollinen lepoaikasi todellisen lepona. Käännä se positiiviseksi. Nyt oon pysähdyttävä ja se on sinulle hyväksi, niin kuin se olisi kaikille muillekin hyväksi, mutta samaa mahdollisuutta ei vain ole kaikille suotu, ainakaan tähän samaan aikaan. Oravapyörästä irrottatuminen on tervellistä. On hvyä havaita, että "se pyörii sittenkin ilman minua", vaikka samalla havainto koskisikin: " En olekaan korvaamaton". Kukaan meistä ei ole ja silti jokaista tarvitaan vuorollaan. On aika levätä ja on aika kiirehtiä, vuorollaan. Lepo vaan! t. Pia

Tonttu kirjoitti 18.5.2010 klo 11.08 Niinpä niin. Viisaita sanoja Pialta, Tonttu tuumaa. Vähän on elämässä välttämätöntä. Talon mies arvelee että välttämätöntä ei ole kuin kuolema. Mutta vielä olemme täällä,Tonttu iloitsee. Lehdet puissa kasvavat kuin viidakossa. Ruoho vihertää ja Talon mies saa pörpöttää peltilammastaan.

Tonttu kehottaa kaikkia iloitsemaan keväästä omissa vallitsevissa olosuhteissaan. Se jää odottelemaan ekoruohonleikkureiden saapumista ja aprikoi, mahtaako Talon mies jälleen kerran jättää Tontun - ja jalkapuolena vielä - yksin paimeneen.

Ulla kirjoitti 22.5.2010 13:26 Dear Tonttu! I'm so sorry that I have not been in touch during your toipilas time (=recovalescent? - forgetting my English!) I do hope you are already feeling better. I pray your knee is healing well. God bless you and yours! Ulla

Alkuun

Tonttu hiilestyy. Auton lasinpyyhkijät käynnistyvät kesken ajon omia aikojaan. Tonttu mainitsee ongelmasta Talon miehelle. Talon mies uskoo, että Tonttu ei osaa käyttää pyyhkijöitä oikein ja opastaa Tonttua, miten vipua varovasti painamalla viuhkimisen saa loppumaan.

Marraskuun aurinko loistaa matalalta Tontun silmiin. Pyyhkijät pyyhkivät viuh, viuh, viuh – koko päivän. Tonttu vääntelee vipusia kaikkiin suuntiin, varovarovasti ja vähemmän helläkätisesti, mutta viuhunta jatkuu entistä kiivaammin etu- ja takapäässä. Tontun päässä. Tontun sydämessä. Työpaikalla. Kaupoissa. Facebookissa. Joka paikassa juostaan. Kelloa käännettiin kesää kohti, mutta joulu lähestyy vääjäämättä.

Tonttu kurvaa huoltamolle. Piha on tupaten täynnä. Muillakin vinksottaa, Tonttu uumoilee. Palvelu on ripeää. Tonttu suo kiitollisen hymyn haalarimiehille. Lasinpyyhkijät pysähtyvät ensi vihjeestä.

Tonttu miettii. Korjaamolle olisi asiaa itselläkin. Jatkuva viuhkinen käy sydämen päälle. Ja hermoille. Millähän korjaamolla korjataan kiireitä?

Tonttu vilkaisee huusholliaan. Kodissa on kolmisenkymmentä kaappia ja komeroa. Vielähän sitä ehtii. Yhden kaapin päivässä kun kääntää nurin, jouluaattona saa aloittaa jo alusta.

Joulukalenterin aika on käsillä. Tontulla vaan ei kynä pysy terässä. Tapahtuma ja sattumus toisensa jälkeen liikauttaa sen mieltä ja kieltä. Yhden jos toisenkin kerran  kärähtävät käämit ja Talon mies sekä lapset kuulevat kunniansa. Tonttupojat kasvavat ja oppivat uusia ihmeellisiä taitoja, iso poika ja miniä ovat muuttaneet remontoituun kotiin ja uutta vauvaa pukkaa minä hetkenä hyvänsä. Koirakin joutuu sairaalaan, mutta toipuu terhakkaasti.

Sanat – ne ovat Tontulta kateissa.

Tonttu ymmärtää olevansa kovasti loman tarpeessa. Se kaivaa esille matkalaukun, sovittelee sisään mekot, hellehatut, ripulilääkkeet ja aurinkorasvat. Jospa se aurinko vielä paistaa Tontunkin risukasaan, se tuumii ja järjestelee tavarat takaisin kaappeihin. Haaveileminen parantaa, Tonttu ajattelee ja jättää matkalaukun avoimena lattialle.

Tyttö on ilmoittanut hyvissä ajoin olevansa karkkilakossa jouluun asti ja niin ollen boikotoivansa Tontun jokavuotista yllätyskalenteria. Tonttu tyrmistyy. Mitenkäs nyt käy joulun odottelun? Mitähän Talon mies ja poika tuumaavat ikiaikaisen perinteen katkeamisesta? Lukijat ovat kyselleet tonttublogin perään. Joulukalenterin viides vuosikerta jää nyt tekemättä, Tonttu huokaa allapäin. Ei jaksa.

Tonttu kaivelee tiedostokätköjänsä. Viime vuoden joulukalenterissa on kauniit kuvat ja yleisen löpinän seassa jokunen hyväkin juttu. Kalenterin kaipailijat voivat käydä availemassa ja kommentoimassa vanhoja luukkuja, Tonttu ilahtuu. Kukaan ei kuitenkaan muista, mitä sieltä seuraavaksi tulee, Tonttu arvelee. Tonttu itse vähiten. Vanhoiksi tullaan kaikki. Mutta Hiekkasen Tuulan taideteokset eivät vanhene. Niitä kannattaa käydä ihmettelemässä, vaikka jutut eivät inspiroisimaan. Kalenteriongelma on ratkaistu. Seijakin voi jälleen kerran unohtaa suklaakalenterinsa.

Tonttu huokaisee syvään. Yksi kalenterin ahkerista lukijoista on siirtynyt kuluneen vuoden aikana ikuisen joulun viettoon. Tonttu kehottaa siis kaikkia ystäviään laskeutumaan adventtia kohti rauhallisin mielin ja turhaa stressiä välttäen. Se päättää kuunnella omaa neuvoaan ja lopettaa heti kaikenlaisen ylihuolehtimisen ja töyhötyksen.

Talon mies on jälleen kurkottanut kuuseen (kapsahtamatta onneksi katajaan) ja joulukuusen pehmeä loiste valaisee pihaa ja Tontun marraskuista sydäntä. Työn tulosta voit ihailla tästä.

Tyttö löytää kaapista tonttulakin, kaivelee joululaulukirjat esille ja alkaa puuhata joulukortteja. Joulumieltä, tyttö sanoo. Talon mies ihmettelee, kuinka Tonttu ei vielä ole ripustanut jouluverhoja.

Tonttu istahtaa sohvalle ja tuijottaa tuleen. Ehkä jossain, on paikka rauhallinen, Tonttu uneksii.

Alkuun

Lähetä Tontulle terveisiä  (6)

Anna-Mari kirjoitti 22.11.2010 8:4Jätähän ne komerot ja kaapit kaivelematta. Martat neuvovat: jos aioit viettää joulusi komerossa - siivoa ne silloin. :)